Verkko-osallistumista vai -asiointia

Kirjoitettu: 24.8.2011

Kuntien sähköisten palveluiden kehittäminen on viime vuosina ollut vauhdikasta. On kehitteillä sähköistä asiointia, palautejärjestelmiä ja erilaisia osallistumisvälineitä. Asiakaspalautteesta ja osallistumisesta puhutaan usein samaan hengenvetoon. Välillä olen itsekin pyörällä päästäni, mistä tässä kaikessa onkaan kyse.

Verkkoasiointi (sähköinen asiointi) ja verkko-osallistuminen liittyvät kyllä toisiinsa, mutta niissä on aivan selviä eroja. Verkko-osallistuminen on osallistumista yhteisten asioiden valmisteluun. Verkkoasiointi taas liittyy asukkaan omien käytännön asioiden hoitamiseen, kuten esimerkiksi rakennusluvan hakemiseen. Kunnan näkökulmasta verkko-osallistumisella tavoitellaan laajempaa joukkoa, asukasryhmiä. Verkko-osallistumisen yksi tärkeimpiä tavoitteita onkin osallistujajoukon laajentaminen ja yhteisen ymmärryksen muodostaminen. Asioinnin kohderyhmänä ovat yksittäiset asukkaat eli asiakkaat.

Verkko-osallistumisella ja -asioinnilla on erilaiset kohderyhmät (käyttäjät), tavoitteet ja tarkoitus.

Alla olevassa kaaviokuvassa olen yrittänyt hahmottaa verkko-osallistumisen ja -asioinnin eroja: ne ovat molemmat kunnan asiakkailleen tarjoamia verkkopalveluita ja niissä voidaan hyödyntää samoja verkkotyökaluja. Esimerkiksi palautejärjestelmää voidaan eri tavoin sovellettuna hyödyntää sekä sähköiseen asiointiin että osallistumiseen. Toisaalta verkkoasioinnissa saatetaan hyödyntää sellaisia työkaluja, jotka helpommin liitetään verkko-osallistumiseen. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun palvelukartta on mielestäni verkkoasiointipalvelu, mutta se sisältää keskusteluominaisuuksia.

Verkko-osallistuminen ja verkkoasiointi ovat kuntien asukkailleen tarjoamia verkkopalveluita. Niissä molemmissa voidaan hyödyntää monenlaisia verkkotyökaluja. Erona ovat kuitenkin palveluiden tavoitteet ja kohderyhmät (käyttäjät).

Nämä käsitteet voinee ymmärtää useammallakin eri tavalla. Sano sinä, olenko oikeilla jäljillä vai oletko aivan eri mieltä?

Anonyymisti vai nimellä?

Kirjoitettu: 2.8.2011

Nimimerkillä käytävästä verkkokeskusteluista on viime aikoina käyty kiivastakin keskustelua julkisuudessa. Erityisesti Norjan traagisten tapahtumien jälkeen on tuotu esiin kysymys, pitäisikö anonyymiä verkkokeskustelua rajoittaa. Viimeisimpänä asiaa ovat kommentoineet ulkoministeri Erkki Tuomioja ja informaatio- ja teknologiaoikeuden emeritusprofessori Jukka Kemppinen blogeissaan.

Anonymiteetti on tuttu kysymys myös kaavoitukseen liittyvien keskustelufoorumeiden kohdalla. Kaavoituksessa on perinteisesti toivottu jo luonnosvaiheessa osallistumista omalla nimellä. Kaavan ehdotusvaiheessa edellytetään henkilökohtainen muistutus. Nähdäkseni viralliseen kaavaprosessiin liittyvä osallistuminen on aivan eri asia kuin avoin mielipiteen ilmaiseminen verkossa. Verkko-osallistumiseen siis sopii myös anonyymi keskustelu.

Totutut kaavoituskäytännöt saattavat kuitenkin aiheuttaa sen, että anonyymiin verkkokeskusteluun on vaikea suhtautua kaavoituksessa. Olenkin yleensä tästä syystä suositellut, että verkko-keskustelijoita kannustetaan osallistumaan omalla nimellään. Suunnittelijanhan toki on oltava verkossa oman organisaationsa edustajana omalla nimellään.

Tarve anonyymille keskustelulle on tullut esiin aiemmin tekemissäni käyttäjätutkimuksissa (mm. Nummi 2007). Kaavoitukseen liittyvissä asioissa voi olla vaikea olla naapurin kanssa eri mieltä asioista, jos asia pitää kertoa omalla nimellä. Lisäksi esimerkiksi ideointi voi olla vapaampaa, kun on mahdollista esiintyä nimimerkillä.

Verkkokeskustelulle on kuitenkin aina tarpeen laatia pelisäännöt, joita noudattamalla keskustelu pysyy asiassa eikä loukkaa muita ihmisiä. Pelisäännöt ovat foorumin ylläpitäjän työkalu. Niihin on hyvä viitata, jos tulee eteen tilanteita, joissa asiattomia viestejä joutuu poistamaan.

Lähde:
Nummi, Pilvi. 2007. Verkko-osallistuminen kaavoituksen tukena – käyttäjäkeskeinen näkökulma työkaluihin ja menetelmiin. Dilpomityö, TKK Arkkitehtiosasto.