Somen ja kaupunkisuunnittelun (risti)riitainen suhde

Kirjoitettu: 8.9.2019

Sosiaalisen median rooli kaupunkisuunnittelussa kiinnostaa tutkijoita ainakin kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, käyttäjien sosiaalisessa mediassa tuottamat sisällöt voivat tarjota aivan uudenlaista informaatioita ihmisten toiminnasta ja kokemuksista kaupunkiympäristössä. Toiseksi sosiaalinen media tarjoaa kanavan ihmisten omaehtoiselle organisoitumiselle ja vaikuttamiselle, kaupunkiaktivismille. Lisäksi sosiaalisen median palvelut tarjoavat tietysti mahdollisuuksia myös hallintojohtoiseen osallistamiseen.

Vaikka sosiaalisen median yhteisöpalvelut rantautuivat Suomeen Facebookin johdolla jo yli 10 vuotta sitten, on somen käyttö kaupunkisuunnittelussa vasta lapsen kengissä. Sosiaalista mediaa ei voida ainakaan kaikilta osin kiittää demokratian edistämisestä, mutta silti näyttää siltä, että julkiselle kansalaislähtöiselle kaupunkisuunnittelukeskustelulle on tarvetta ja some tarjoaa siihen välineen. Tämä on mielestäni hyvä syy tutkia kaupunkisuunnittelun parissa toimivien näkökulmia sosiaalisen median käyttöön. Kirjoitin tutkimukseni tuloksista viimeisimmässä Yhdyskuntasuunnittelu-lehdessä otsikolla ”Ei kaupunkisuunnittelu ole mikään tykkäämisjuttu – Sosiaalisen median mahdollisuudet ja esteet kaupunkisuunnittelussa”.

Tutkimukseni osoittaa, että sosiaalisen median käyttöön liittyy ristiriitaisia asenteita, jotka jakavat kaupunkisuunnittelijoita kahteen leiriin, somen puolestapuhujiin ja sen vastustajiin. Tämä lienee tuttu ilmiö muissakin konteksteissa. Some näyttää aiheuttavan kitkaa suunnitteluorganisaatioissa, koska vallitsevaan suunnittelukulttuuriin on vaikea sovittaa sosiaalisen median dynamiikkaa ja itseorganisoituvaa toimintaa. Toisaalta ilmassa on odotuksia siitä, että suunnittelukulttuuri muuttuisi entistä vuorovaikutteisemmaksi ja sosiaalisen median kautta organisoituvasta toiminnasta tulisi kaupunkisuunnittelun ja -kehittämisen voimavara.

Kuten alussa mainitsin, sosiaalinen media ei ole kaupunkisuunnittelun näkökulmasta ainoastaan vuorovaikutusväline, vaan se voidaan myös nähdä informaation lähteenä. Tutkimuksessani havaitsin, että osa suunnittelijoista on erittäin kiinnostuneita mahdollisuuksista tutkia ja analysoida sosiaalisessa mediassa käyttäjien tuottamia sisältöjä. Sitä kautta toivotaan uutta ymmärrystä esimerkiksi kaupunkiympäristön käytöstä, kuten liikkumistottumuksista. Haasteena kuitenkin on sekä sosiaalisen median datan että suunnittelun tarpeisiin soveltuvien analyysityökalujen heikko saatavuus.

Tulevaisuudessa suhtautuminen sosiaaliseen mediaan ei ehkä enää ole kyllä tai ei -kysymys. Kyse on pikemminkin siitä, miten sosiaalisen median mahdollisuudet hyödynnetään suunnitteluorganisaatioissa tuloksellisella tavalla ja miten somen kielteiset vaikutukset pystytään ylittämään, tai ainakin minimoimaan.

Artikkelin pääset lukemaan kokonaisuudessaan YS-lehden journal.fi-palvelusta. Minkälaisia ajatuksia artikkeli herättää?

Sosiaalisen median data-analyysi kaupunkisuunnittelussa

Kirjoitettu: 18.7.2017

Laskennalliset sosiaalisen median data-analyysimenetelmät tuovat uusia mahdollisuuksia myös kaupunkisuunnittelun kentälle. Juuri julkaistussa artikkelissani Social Media Data Analysis in Urban e-Planning tutkin, minkälaisia somedatan analyysimenetelmiä kaupunkisuunnitteluun liittyvässä tutkimuksessa on kehitetty tai testattu. Suuri osa läpikäymistäni tapaustutkimuksista hyödynsi paikkatietoa sisältävää somedataa, kuten geotägättyjä twiittejä, valokuvia (esim. Instagram ja Flickr) tai check-in-dataa (esim. Foursquaresta, nykyisin  Swarm).

Kirjallisuuskatsaukseen perustuva artikkeli sisältää katsauksen menetelmiin ja johtopäätöksenä analyysimenetelmien luokittelun sen perusteella, minkälaista tietoa ne suunnittelulle antavat. Lyhyesti tiivistettynä data-analyysimenetelmiä on kaupunkisuunnittelun kontekstissa hyödynnetty seuraaviin kysymyksiin:

  • mielipiteiden louhinta julkisesta keskustelusta,
  • paikkakokemusten, kuten kaupunkiympäristöön liittyvien kokemusten ja tuntemusten ymmärtäminen, esimerkiksi ympäristön aiheuttama stressi tai äänet ja maut,
  • kaupunkirakenteen, sen toimintojen ja ominaispiirteiden ymmärtäminen,
  • ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan ymmärtäminen, kuten liikkuminen ja muut aktiviteetit.

Lisäksi on kehitetty monikäyttöisiä, eri datalähteitä yhdisteleviä menetelmiä, joilla voidaa vastata samanaikaisesti useampiin yllä mainittuihin kysymyksiin.

Merkille pantavaa on myös se, että suuri osa tutkituista menetelmistä tuotti paikkaan liittyvää tietoa olemassa olevasta ympäristöstä tietyllä aikavälillä, yleensä lähihistoriassa. Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta siis lähtö- tai tilannetietoa suunnittelulle. Suunnittelu on kuitenkin tulevaisuuteen suuntautuvaa toimintaa, joten herää kysymys, minkälaiset menetelmät tukisivat tulevaisuuden visiointia. Voidaanko tulevaisuudessa somedatasta louhia esimerkiksi ideoita tai tulevaisuuden visioita?

Sosiaalisen median analyysimenetelmien tutkimus on lisääntynyt aivan viime aikoina, enkä usko kiinnostuksen tästä lopahtavan. Menetelmät ja mahdollisuudet kehittyvät koko ajan kovaa vauhtia. Tämä artikkeli on kirjoitettu viime vuonna (2016) ja julkaistu International Journal of e-Planning Research -lehdessä heinäkuussa 2017.

Ota yhteyttä, jos haluat lisätietoa artikkelistani. =)