Kulttuurienvälistä (verkko)dialogia etsimässä

Kirjoitettu: 1.4.2019

Eri kulttuureista tulevien ihmisten välistä dialogia tarvitaan, jotta suunnittelussa ei suljettaisi ketään ulkopuolelle. Interkulttuurisuus on osa koulujemme opetusohjelmaa, ja samaa ajattelua tarvitaan myös kaupunkisuunnittelussa. Osallistuin maaliskuun lopulla Dortmundissa INTERPART-tutkimushankkeen symposiumiin, jossa interkulttuurisuutta käsiteltiin erityisesti elinympäristöjen suunnittelun ja osallistumisen näkökulmasta.

Kulttuurierot osallistumisen esteinä

Kieli on itsestään selvä ja ehkä suurin este interkulttuuriselle vuorovaikutukselle. Kaupunkisuunnittelussa yhteinen kieli ei välttämättä toteudu edes samaa äidinkieltä puhuvien kesken, koska alan termistö on monelle kansalaiselle outoa. Muita erottavia tekijöitä voivat suunnitteluun liittyvässä vuorovaikutustilanteessa olla esimerkiksi asenne viranhaltijoita kohtaan tai kulttuurisidonnaiset roolit, kuten eri sukupuolten välisen kanssakäymisen tavat tai rajoitteet.

INTERPART-symposiumissa paikallista kieltä taitamattomana sain itsekin kokea konkreettisesti kielimuurin. Osa ohjelmasta oli saksan kielellä, osa englanniksi, ja osallistujat tulkkasivat tarpeen mukaan keskusteluja toisilleen. Samalla, kun ymmärtämisen vaikeus turhautti, teki myös hyvää kokea itse kielimuurin aiheuttama etääntyminen toisista ihmisistä. Tämän kokemuksen tulen kyllä muistamaan vuorovaikutusta suunnitellessani.

Kielirajat luovat kuplia

Eri äidinkieltä puhuvien ihmisen välisen kommunikaation vaikeus on tuttua kaksikielisissä kunnissamme. Vaikka peruskoulussamme opetetaan suurimmalle osalle sekä ruotsia että suomea, onnistuu kaksikieliseen keskusteluun osallistuminen vain harvoilta.

Käytännössä eri kieliryhmien osallistuminen eriytyy helposti omiin kupliinsa, vaikka asia olisikin kaikille yhteinen. Esimerkiksi Sipoossa Muistojen Nikkilä -projektissa päädyttiin kuntalaisten palautteen perusteella käyttämään kahta eri tunnistetta (#muistojennikkilä ja #minnenasnickby) someviestinnässä. Tuntuu pikkujutulta, mutta käytännössä eri kielille annetut omat tunnisteet eriyttivät suomen- ja ruotsinkieliset julkaisut omiin kupliinsa. Alla olevista kuvista näet, miten erilaiselta Muistojen Nikkilä näyttää Instagramissa riippuen siitä, kumman tunnisteen ja kielen kautta sitä katselee.

Kaksi eri tunnistetta, kaksi eri maailmaa.

Vieraskielisten osuus on kasvussa Suomessa

Eri kieliryhmien ja eri kulttuureista tulevien ihmisten osallistaminen tulee myös Suomessa olemaan tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Tilastokeskuksen tuoreen julkaisun mukaan vieraskielisiä on Suomessa tällä hetkellä seitsemän prosenttia väestöstä. Ei kuulosta paljolta, mutta määrä on kasvanut viidessä vuodessa yli 100.000 henkilöllä. Tällä hetkellä eniten vieraskielisiä on Vantaalla, melkein joka viides, ja on selvää, että osuus kasvaa tulevaisuudessakin.

Hyvä on myös muistaa, että ulkomaalaistaustaisten joukko on moninainen: esimerkiksi Helsinki erottelee tilastoissaan ulkomaalaistaustaiset, vieraskieliset, ulkomaan kansalaiset sekä pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Lisäksi on useita eri tilanteita, joissa maahan muutetaan ja näillä erilaisilla ihmisillä on hyvin erilaisia tarpeita ja toiveita sekä elinympäristön että sen suunnitteluun osallistumisen suhteen.

Sähköiselle osallistumiselle pitää olla syy!

INTERPART-symposiumin yhtenä tarkoituksena oli kartoittaa lähtökohtia digitaalisten välineiden (mm. verkkosivustojen, vuorovaikutusalustojen, sosiaalisen median ja mobiiliappien) kehittämiselle interkulttuurisen dialogin avuksi. Keskustelussa nousi esiin monet tutut kriteerit, kuten luottamuksen rakentaminen, osallistumisen vaikuttavuus, käyttäjien (sekä kansalaisten että suunnittelijoiden) osallistaminen vuorovaikutuksen ja osallistumistyökalujen suunnitteluun, avoimuus, deliberatiivisuus, tarkoituksenmukaisuus ja tehokkuus.

Max Kortlander (Waag – Technology and Society, Amsterdam) herätteli pohtimaan, mitä sähköisellä osallistumisella ylipäätään tavoitellaan. Koska dialogin aikaansaaminen verkossa on äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, pitää miettiä tarkasti, miksi verkkoa halutaan käyttää. Kasvokkainen vuorovaikutus voittaa aina dialogisuudessa verkkokeskustelut, mutta verkon hyötyjä ovat muun muassa laajemman kohderyhmän tavoittaminen ja mahdollisuus anonyymiin keskusteluun.

Yhdistä online ja offline

Verkossa ja “livenä” tapahtuva vuorovaikutus tulisi muistaa kytkeä toisiinsa, koska molemmat ovat omalla tavallaan rajallisia. Verkko voi esimerkiksi auttaa tekemään näkyväksi kasvokkain käytyä keskustelua.

Ranskassa asuinalueiden suunnitteluun liittyvää osallistumista kehittänyt Khedidja Mamou (Centre de Recherche sur l’Habitat) oli havainnut, että osallistujat halusivat paitsi saada oman äänensä kuuluviin, myös tulla nähdyiksi. Hankkeessa vuorovaikutusta dokumentoitiin kuvin ja videoin, joita julkaistiin verkossa. La Ville est à tuotes -sivusto kokoaa yhteen ja tekee omalta osaltaan näkyväksi Ranskassa käynnissä olevat interkultuuriset osallistamishankkeet.

Valmista työkalupakkia ei ole – eikä tule

Lopuksi todetiin, että interkulttuuriseen vuorovaikutuksen työkalupakkia ei ole, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. Tilanteet ovat aina erilaisia, joten osallistuminen on suunniteltava tapauskohtaisesti. Esimerkkejä  kuitenkin löytyy vaikkapa erilaisia osallistumishankkeita yhteen kokoavalta Participedia -verkkosivustolta. Toinen hyödyllinen tietolähde on yhteissuunnittelun prosessin eri vaiheita esittelevä Hollantilaisen Waagin toteuttama co-creation navigator.

INTERPART-hankkeen vetäjä Christiane Droste huomautti kommenttipuheenvuorossaan, että kysymys ei oikeastaan ole siitä, minkälaisia työkalupakkeja tai ohjeistuksia meillä on, vaan kysymys on ensisijaisesti asenteesta.

Ja näinhän se on – vuorovaikutteisessa suunnittelussa tarvitaan ennen kaikkea avointa ja ihmisläheistä asennoitumista.

Paras argumentti voittakoon?

Kirjoitettu: 23.1.2013

Hesarin sivuilla voi nyt antaa keskustelukommenteista tarkempaa palautetta. Lehti on lisännyt keskustelupalstalleen uuden toiminnon, argumenttien arvioinnin. Sen lisäksi, että voit ilmoittaa olevasi samaa tai eri mieltä, voit myös arvioida, onko mielipide hyvin vai huonosti argumentoitu.

Helsingin Sanomien sivustolla verkkokeskustelussa voi arvioida myös argumentteja. (Kuva hs.fi-sivustolta 23.1.2013)
Helsingin Sanomien sivustolla verkkokeskustelussa voi arvioida myös argumentteja. (Kuva hs.fi-sivustolta 23.1.2013)

Mielenkiintoinen pieni uudistus. Ainakin itse antaisin mielelläni pisteitä hyvistä argumenteista. Toivottavasti Hesari seuraa argumentti-painikkeiden mahdollisia vaikutuksia. Nähtäväksi jää, muuttuuko esimerkiksi keskustelun ja argumentoinnin taso tai lukijan kokemus, vai jääkö tämä vain hassuksi lisänappulaksi sivustolle.

Argumenttien arviointi voisi antaa uudenlaisen näkökulman myös maankäytön suunnittelun tiimoilta käytäviin keskusteluihin. Siitä voisi olla apua kommenttien analysoinnissakin.