Kun osallistaminen kääntyi päälaelleen

Kirjoitettu: 27.1.2018

Vuosikaudet kaavoittajat ja kaupunkisuunnittelijat ovat pähkineet, millä tavalla innostaa asukkaita ja kuntalaisia osallistumaan suunnitteluun. Nyt tilanne onkin kääntynyt toisin päin: aktiiviset kansalaiset ovat itse organisoineet someryhmiä, joissa viranhaltijat poikkeuksia lukuun ottamatta loistavat poissaolollaan.

Osallistaminen on kääntynyt päälaelleen. Kaupunkilaisten itseorganisoitumisen näkökulmasta onkin kysymys siitä, miten viranhaltijoita osallistetaan eli miten heidät saadaan osallistumaan asukkaiden foorumeilla!

Uutta, sosiaalisen median kautta organisoituvaa osallistumista ei vielä osata arvostaa, kirjoittaa Pauliina Seppälä URA-lehden artikkelissaan. Hän kritisoi organisaatiolähtöistä ajattelua ja toteaa: ”…osallistuminen tapahtuu jo, joka päivä, ilman että mikään organisaatio kutsuu osallistumaan.” Käynnissä on muutos organisaatiokeskeisestä ihmiskeskeiseen yhteiskuntaan.

Yhteiskunta muuttuu, muuttuuko suunnittelukulttuuri?

Sosiaalinen media kaupunkisuunnittelussa -kyselyni tuloksissa näkyy sosiaalisen median rinnalla nouseva uudenlainen ajattelu avoimemmasta ja vuorovaikutteisemmasta suunnittelukulttuurista:

”Kaupunkisuunnittelu siirtyy pois professioon ja asiantuntijajargoniin perustuvasta sulkeutuneisuudesta kohti käytäntöjä, joissa hallinto ja kansalaisten toiminta tukevat parhaimmillaan toinen toisiaan.”

Sen vastavoimana on kuitenkin vielä voimakas epäluulo sosiaalista mediaa ja siellä tapahtuvaa osallistumista kohtaan:

”Jos sellainen otetaan käyttöön on se kovin arveluttavaa.”

Toisaalla kansalaiset toivovat hallinnon mukanaoloa someryhmissään:

”Se, että virkamiehet näkyy ylipäätään esim. fb-ryhmissä on sinänsä tärkeää. On tärkeää tavallisille kansalaisille, että virkamiehet osoittaa kiinnostusta ja ovat ylipäätään läsnä somessa.”, totesi eräs kaupunkiaktivismi kyselyni tuloksista keskusteltaessa.

Monimuotoisempaa osallistumista

Hallinnon järjestämä osallistaminen ja itseorganisoituva osallistuminen nähdään toistensa vastakohtina, tai ainakin vastinpareina. Itsekin käytän näitä kategorisoivia ilmaisuja, koska osallistuminen on tähän asti näyttäytynyt pääasiassa näin: hallinto osallistaa kuntalaisia omissa kanavissaan ja omilla välineillään, kun taas asukkaat organisoituvat itse muualla. Kategorinen ajattelu on kuitenkin omiaan lisäämään kuiluja. Luokittelu on tarpeen asioiden ymmärtämiseksi, mutta siihen ei pidä jumiutua.

Näiden kahden ääripään välillä on muitakin osallistumisen muotoja. Mitä enemmän osallistumista toteutetaan ja kehitetään, sen monimuotoisemmiksi toimintatavat kehittyvät. Tällä hetkellä puhutaan paljon osallistumisen mahdollistamisesta, joka käsittääkseni ei olisi hallintolähtöistä, mutta ei ihan itseorganisoituvaakaan. Se sisältää myös ajatuksen, voisivatko virkamiehet ja paikalliset toimijat ihan aidosti olla jonain päivänä samalla foorumilla saman arvoisina.

Osallistumista mahdollistavaa konseptia kehiteltiin aikoinaan jo yli kymmenen vuotta sitten OPUS-tutkimushankkeessa. Espoon keskukseen toteutetun kehittämisfoorumin ideana oli olla hallinnon ja kaupunkilaisten yhteinen foorumi, avoin ja keskusteleva yhteisen tiedon rakentamisen paikka.

Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia uusille osallistumisen muodoille. Yksi esimerkki tämän päivän kehittämisfoorumista on Jyväskylän kaupungin perustama Facebook-ryhmä Kehä Vihreän kehittäjät. Ryhmä vaikutti ensi silmäyksellä itseorganisoituneelta, mutta tarkemmin katsottuna sen on hallinnon käynnistämä. Täysin hallintolähtöiseksi en sitä kuitenkaan sanoisi, koska siellä voi vapaasti avata keskustelua haluamastaan aiheesta käsillä olevan teeman puitteissa.

Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle (2017) lähestyvät osallistumisen monimuotoistumista kirjoittaessa hallinnon ja kaupunkiaktivismin suhteesta ja raja-aitojen ylittämisestä Kvartti-lehdessä:

”Myös viranhaltija voi olla aktivisti. Mielikuvaa kaupunkilaisten ja kaupungin hallinnon erillisyydestä voi pyrkiä välttämään puhumalla yhdestä kaupunkiyhteisöstä.”

He avaavat kirjoituksessaan myös laajennetun osallisuuden käsitettä:

”Kaikkien ei tarvitse olla aktivisteja, mutta aktivistit rakentavat toiminnallaan edellytyksiä myös vähemmän aktiivisten osallisuudelle.”

Tätä voinee tulkita myös niin, että osallistaminen ei enää ole ainoastaan hallinnon tehtävä: myös kaupunkiaktivistit toimivat osallistajina ja edistävät paitsi muiden kuntalaisten, myös viranhaltijoiden ja muiden hallinnon edustajien osallistumista.

Hallinnon pitää vain lähteä mukaan ja aloittaa matka kohti #somehallinto’a!

Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa osallistumisen mahdollistaminen? Tuleeko mieleesi hyviä esimerkkejä?

Aktivismi lisääntyy ja osallistuminen moninaistuu

Kirjoitettu: 18.11.2015

Työpajassa pohdittiin mm. vaihtoehtosuunnitelmien ja kaavoitusprosessien suhdetta.
Työpajassa pohdittiin mm. vaihtoehtosuunnitelmien ja kaavoitusprosessien suhdetta.

Sosiaalisen median, avoimen data, kaupunkisuunnittelun ja kaupunkiaktivismin välisistä rajapinnoista käytiin vilkasta keskustelua tiistaina 17.11.2015 Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeen työpajassa Laiturilla.

Kaupunkisuunnittelun työpaja lähti liikkeelle toteamuksella, että kaupunkiaktivismi lisääntyy ja osallistuminen moninaistuu. Näin on jo tapahtunut ja samansuuntainen kehitys näyttää jatkuvan. Kaupunkisuunnitteluun aktivismi tuo esimerkiksi vaihtoehtoisia suunnitelmia ja haastaa nykyisiä toimintatapoja. Työpajassa toivottiin, että keskustelu kaavojen ja suunnitelmien sisällöistä ja tavoitteista käynnistettäisiin varhaisemmassa vaiheessa. Mitä myöhäisemmässä vaiheessa vaihtoehdot ja ajatukset tuodaan esiin, sitä enemmän aktivismi näyttäytyy vastustuksena. Varhaista keskustelua varten ehdotettiin jonkinlaista keskustelualustaa nettiin. Työkalujahan meiltä ei puutu, mm. SADe-ohjelmassa toteutetut eHarava-kyselypalvelu ja otakantaa.fi sivusto ovat saatavilla, ne pitää vain ottaa käyttöön.

Kaupunki voisi myös tukea vaihtoehtoisia suunnitelmia esimerkiksi auttamalla suunnitelmien visualisoinnissa. Keskustelua käytiin myös esimerkiksi joustavampien kaavainstrumenttien kehittämisestä sekä nopeista kokeiluista. Esimerkiksi palveluiden kysyntää voisi testata kevyillä väliaikaisilla ratkaisuilla sen sijaan, että tehdään kalliita selvityksiä ja työläitä, mahdollisesti jopa turhia kaavamuutoksia.

Some on osa asiantuntijatyötä

Sosiaalisen median työpajaryhmä tuli siihen tulokseen, että some on osa kunnassa tehtävää valmistelutyötä. Asukkaiden kanssa keskusteleminen kuuluu työhön ja nykyään keskustelua käydään sosiaalisessa mediassa. Tästä syystä somen käytölle tulisi kunnissa resursoida työaikaa ja se pitäisi sisällyttää suunnittelijoiden työnkuviin. Somen virkakäyttö ei kuitenkaan ole mitään hengailua: on suunniteltava, miten ja mistä asioista keskustellaan ja missä kanavissa.

Sosiaalisen median strategia onkin tärkeä työväline hallinnolle. Sitäkin voisi työstää yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa – tai jos hallinto ei tartu toimeen, voivat kuntalaiset tehdä aloitteen some-strategian laatimiseksi.

Työpajan järjestäjiä lainaten: ”Let’s just do it!” =)