Kun osallistaminen kääntyi päälaelleen

Kirjoitettu: 27.1.2018

Vuosikaudet kaavoittajat ja kaupunkisuunnittelijat ovat pähkineet, millä tavalla innostaa asukkaita ja kuntalaisia osallistumaan suunnitteluun. Nyt tilanne onkin kääntynyt toisin päin: aktiiviset kansalaiset ovat itse organisoineet someryhmiä, joissa viranhaltijat poikkeuksia lukuun ottamatta loistavat poissaolollaan.

Osallistaminen on kääntynyt päälaelleen. Kaupunkilaisten itseorganisoitumisen näkökulmasta onkin kysymys siitä, miten viranhaltijoita osallistetaan eli miten heidät saadaan osallistumaan asukkaiden foorumeilla!

Uutta, sosiaalisen median kautta organisoituvaa osallistumista ei vielä osata arvostaa, kirjoittaa Pauliina Seppälä URA-lehden artikkelissaan. Hän kritisoi organisaatiolähtöistä ajattelua ja toteaa: “…osallistuminen tapahtuu jo, joka päivä, ilman että mikään organisaatio kutsuu osallistumaan.” Käynnissä on muutos organisaatiokeskeisestä ihmiskeskeiseen yhteiskuntaan.

Yhteiskunta muuttuu, muuttuuko suunnittelukulttuuri?

Sosiaalinen media kaupunkisuunnittelussa -kyselyni tuloksissa näkyy sosiaalisen median rinnalla nouseva uudenlainen ajattelu avoimemmasta ja vuorovaikutteisemmasta suunnittelukulttuurista:

“Kaupunkisuunnittelu siirtyy pois professioon ja asiantuntijajargoniin perustuvasta sulkeutuneisuudesta kohti käytäntöjä, joissa hallinto ja kansalaisten toiminta tukevat parhaimmillaan toinen toisiaan.”

Sen vastavoimana on kuitenkin vielä voimakas epäluulo sosiaalista mediaa ja siellä tapahtuvaa osallistumista kohtaan:

”Jos sellainen otetaan käyttöön on se kovin arveluttavaa.”

Toisaalla kansalaiset toivovat hallinnon mukanaoloa someryhmissään:

“Se, että virkamiehet näkyy ylipäätään esim. fb-ryhmissä on sinänsä tärkeää. On tärkeää tavallisille kansalaisille, että virkamiehet osoittaa kiinnostusta ja ovat ylipäätään läsnä somessa.”, totesi eräs kaupunkiaktivismi kyselyni tuloksista keskusteltaessa.

Monimuotoisempaa osallistumista

Hallinnon järjestämä osallistaminen ja itseorganisoituva osallistuminen nähdään toistensa vastakohtina, tai ainakin vastinpareina. Itsekin käytän näitä kategorisoivia ilmaisuja, koska osallistuminen on tähän asti näyttäytynyt pääasiassa näin: hallinto osallistaa kuntalaisia omissa kanavissaan ja omilla välineillään, kun taas asukkaat organisoituvat itse muualla. Kategorinen ajattelu on kuitenkin omiaan lisäämään kuiluja. Luokittelu on tarpeen asioiden ymmärtämiseksi, mutta siihen ei pidä jumiutua.

Näiden kahden ääripään välillä on muitakin osallistumisen muotoja. Mitä enemmän osallistumista toteutetaan ja kehitetään, sen monimuotoisemmiksi toimintatavat kehittyvät. Tällä hetkellä puhutaan paljon osallistumisen mahdollistamisesta, joka käsittääkseni ei olisi hallintolähtöistä, mutta ei ihan itseorganisoituvaakaan. Se sisältää myös ajatuksen, voisivatko virkamiehet ja paikalliset toimijat ihan aidosti olla jonain päivänä samalla foorumilla saman arvoisina.

Osallistumista mahdollistavaa konseptia kehiteltiin aikoinaan jo yli kymmenen vuotta sitten OPUS-tutkimushankkeessa. Espoon keskukseen toteutetun kehittämisfoorumin ideana oli olla hallinnon ja kaupunkilaisten yhteinen foorumi, avoin ja keskusteleva yhteisen tiedon rakentamisen paikka.

Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia uusille osallistumisen muodoille. Yksi esimerkki tämän päivän kehittämisfoorumista on Jyväskylän kaupungin perustama Facebook-ryhmä Kehä Vihreän kehittäjät. Ryhmä vaikutti ensi silmäyksellä itseorganisoituneelta, mutta tarkemmin katsottuna sen on hallinnon käynnistämä. Täysin hallintolähtöiseksi en sitä kuitenkaan sanoisi, koska siellä voi vapaasti avata keskustelua haluamastaan aiheesta käsillä olevan teeman puitteissa.

Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle (2017) lähestyvät osallistumisen monimuotoistumista kirjoittaessa hallinnon ja kaupunkiaktivismin suhteesta ja raja-aitojen ylittämisestä Kvartti-lehdessä:

“Myös viranhaltija voi olla aktivisti. Mielikuvaa kaupunkilaisten ja kaupungin hallinnon erillisyydestä voi pyrkiä välttämään puhumalla yhdestä kaupunkiyhteisöstä.”

He avaavat kirjoituksessaan myös laajennetun osallisuuden käsitettä:

“Kaikkien ei tarvitse olla aktivisteja, mutta aktivistit rakentavat toiminnallaan edellytyksiä myös vähemmän aktiivisten osallisuudelle.”

Tätä voinee tulkita myös niin, että osallistaminen ei enää ole ainoastaan hallinnon tehtävä: myös kaupunkiaktivistit toimivat osallistajina ja edistävät paitsi muiden kuntalaisten, myös viranhaltijoiden ja muiden hallinnon edustajien osallistumista.

Hallinnon pitää vain lähteä mukaan ja aloittaa matka kohti #somehallinto’a!

Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa osallistumisen mahdollistaminen? Tuleeko mieleesi hyviä esimerkkejä?

Pingviinin arvoinen gradu

Kirjoitettu: 27.10.2015

Neea Laakso kehitti gradussaan konseptin, joka tukee sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa itseorganisoituvaa yhteiskehittelyä. Kuva: Neea Laakso
Itseorganisoituvaa yhteiskehittämistä voi tukea verkossa esimerkiksi prosessin visualisoinnilla tai keskustelua virittävillä kuvakorteilla. Kuva: Neea Laakso

Tänä syksynä minulla oli ilo toimia tulevan taiteen maisterin Neea Laakson opinnäytteen “Pingviinin arvoinen suoritus!” yhtenä tarkastajana. Gradu käsittelee asukkaiden osallistumista kaupunkisuunnitteluun ja kaupungin kehittämiseen sosiaalisen median kautta. Neea esitteli työtään myös tänään 27.10. FinEst Twins konsortion Smart City -seminaarissa Otaniemessä.

Laakso tutki työssään Facebookin Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän toimintaa ja kehitti tutkimuksen pohjalta kaupunkilaislähtöisen kehittämiskonseptin, joka tukee sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa itseorganisoituvaa yhteiskehittämistä. Työn teoreettisessa osuudessa käsitellään monipuolisesti erilaisia osallistuvan suunnittelun ja osallistumisen toimintamalleja. Jo pelkästään sen vuoksi kannattaa tutustua työhön.

Empiirisessä osiossa kehitetty konsepti sisältää verkko-osallistumista tukeva elementtejä, kuten sähköisiä kuvakortteja ja tarroja sekä prosessin visualisoinnin. Fasilitointia helpottava prosessikuvaus pohjautuu lähinnä Lisää kaupunkia Helsinkiin –ryhmän toimintaan, mutta sitä voidaan soveltaa käytännössä missä tahansa itseorganisoituvassa ryhmässä. Konseptin tarkoituksena on auttaa ryhmää yhteiskehittelyn prosessin läpikäymisessä ja innostaa osallistumaan.

Palkitseminen on yksi keino innostaa osallistujia. Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä palkitsee ansiokkaista toimista pingviinillä. Myös Neean gradu sai ryhmältä palautteen: “Pingviinin arvoinen suoritus!” Olen samaa mieltä, pingviinin arvoinen gradu.