Uudet sähköisen osallistumisen välineet kiinnostavat suunnittelijoita

Kirjoitettu: 26.1.2019

Maankäytön suunnittelussa yleisimmät sähköisen osallistumisen työkalut ovat verkkosivustot, sosiaalinen media, sähköinen palautelomake tai –järjestelmä sekä perinteiset ja karttapohjaiset kyselyt. Tämä selviää viime kesänä ympäristöministeriössä tehdystä sähköisen osallistumisen kyselystä.

Sähköisen osallistumisen koko välinepalettia ajatellen vakiintuneessa käytössä on vielä melko pieni valikoima välineitä. Toisaalta uusia menetelmiä kehitetään ja kokeillaan koko ajan. Kokeiluinnostusta näyttävät herättävän erityisesti selainpohjaiset 3D-mallit, mobiilisovellukset, virtuaalimaailmat ja -pelit sekä täydennetyn todellisuuden sovellukset, kuten virtuaalilasien käyttäminen. Myös osallistuva budjetointi, teemakohtainen osallistuminen ja nuorille suunnatut palvelut koettaisiin hyödyllisiksi.

Mielenkiintoista kyselyn tuloksissa on se, että nämä uudet välineet koetaan suhteellisen usein hyödyllisiksi, vaikka ne ovat vasta kokeiluasteella. Uusien välineiden koettu hyöty suhteessa niiden vakiintuneisuuteen on siis yllättävän suurta.

Sähköisen osallistumisen välineiden vakiintuneisuus ja koettu hyödyllisyys alueidenkäytön suunnittelussa. Lähde: Ympäristöministeriö, 2018.

Verkkosivut vakiintunein

Hämmentävää on, että vain alle kolmannes vastaajista pitää verkkosivustoa hyödyllisenä välineenä, vaikka ne ovat nykypäivänä itsestäänselvyys. Verkkosivut ovat aiemmin olleet ensisijainen kanava suunnittelutiedon välittämisessä, mutta välineiden moninaistuessa ja vuorovaikutuksen hajautuessa erilaisiin palveluihin, verkkosivustojen rooli on muuttunut erilaisia tietolähteitä ja vuorovaikutuskanavia yhteen kokoavaksi välineeksi. Saattaa olla, että verkkosivustoja ei välttämättä nykyään mielletäkään varsinaisiksi osallistumisvälineiksi.

Sosiaalinen media ja Ota kantaa -palvelu hyödyllisyyden hännillä

Noin neljännes vastaajista kokee sosiaalisen median hyöydylliseksi osallistumisvälineeksi. Onko se vähän vai paljon? Ainakin suhteessa käytön yleisyyteen ja muiden välineiden koettuun hyötyyn se tuntuu vähäiseltä. Ainoastaan osallistumispalvelu Otakantaa.fi koetaan somea harvemmin hyödylliseksi. Erona näillä palveluilla on se, että some on toiseksi yleisin vakiintuneena välineenä, kun taas Ota kantaa -palvelua käytetään vakiintuneesti todella harvoin. Se on harmi, sillä palvelu on otettavissa helposti käyttöön ja soveltuisi varsin hyvin monipuoliseenkin kuulemiseen.

Selainpohjaiset 3D-mallit kiinnostavat

Hyödyllisyyden näkökulmasta ykköseksi nousee selainpohjaiset 3D-mallit. Ne voivatkin parhaimmillaan lisätä suunnittelun havainnollisuutta tarjoamalla uudenlaisen tavan hahmottaa alueen eri suunnitteluhankkeita kokonaisuutena. Nykyaikaiset 3D-sovellukset sisältävät luonnollisesti myös interaktiivisia kommentointi- ja suunnitteluominaisuuksia.

Yksi, ehkäpä monipuolisin esimerkki selainpohjaisesta 3D-työkalusta on Hyvinkään kaupungin 3D-palvelu, jota on kehitetty KIRA-digi-hankkeen puitteissa. Palvelu mahdollistaa suunnitelmien kommentoinnin 3D-mallissa ja esillä olevat hankkeet on myös linkitetty hankekohtaisiin verkkokeskusteluihin Facebookissa. Lisäksi käyttäjällä on mahdollisuus piirtää omia ehdotelmiaan malliin.

Toinen KiraDIGI-hankkeessa mukana ollut osallistava 3D-sovellus on FCG:n Digikaavoitus-työkalu. Sitä on käytetty muun muassa Oulun ja Pihtiputaan kaavahankkeissa. Sovelluksen ideana on koota suunnittelutieto yhteen paikkaan eri lähteistä, visualisoida tietoa interaktiivisella 3D-alustalla ja tarjota mahdollisuus suunnitelmien kommentointiin.

Esimerkkejä vastaavista työkaluista on paljon muitakin. Kerro muillekin tiedossasi olevasta 3D-vuorovaikutustyökalusta alla olevassa kommenttikentässä.

Kun osallistaminen kääntyi päälaelleen

Kirjoitettu: 27.1.2018

Vuosikaudet kaavoittajat ja kaupunkisuunnittelijat ovat pähkineet, millä tavalla innostaa asukkaita ja kuntalaisia osallistumaan suunnitteluun. Nyt tilanne onkin kääntynyt toisin päin: aktiiviset kansalaiset ovat itse organisoineet someryhmiä, joissa viranhaltijat poikkeuksia lukuun ottamatta loistavat poissaolollaan.

Osallistaminen on kääntynyt päälaelleen. Kaupunkilaisten itseorganisoitumisen näkökulmasta onkin kysymys siitä, miten viranhaltijoita osallistetaan eli miten heidät saadaan osallistumaan asukkaiden foorumeilla!

Uutta, sosiaalisen median kautta organisoituvaa osallistumista ei vielä osata arvostaa, kirjoittaa Pauliina Seppälä URA-lehden artikkelissaan. Hän kritisoi organisaatiolähtöistä ajattelua ja toteaa: “…osallistuminen tapahtuu jo, joka päivä, ilman että mikään organisaatio kutsuu osallistumaan.” Käynnissä on muutos organisaatiokeskeisestä ihmiskeskeiseen yhteiskuntaan.

Yhteiskunta muuttuu, muuttuuko suunnittelukulttuuri?

Sosiaalinen media kaupunkisuunnittelussa -kyselyni tuloksissa näkyy sosiaalisen median rinnalla nouseva uudenlainen ajattelu avoimemmasta ja vuorovaikutteisemmasta suunnittelukulttuurista:

“Kaupunkisuunnittelu siirtyy pois professioon ja asiantuntijajargoniin perustuvasta sulkeutuneisuudesta kohti käytäntöjä, joissa hallinto ja kansalaisten toiminta tukevat parhaimmillaan toinen toisiaan.”

Sen vastavoimana on kuitenkin vielä voimakas epäluulo sosiaalista mediaa ja siellä tapahtuvaa osallistumista kohtaan:

”Jos sellainen otetaan käyttöön on se kovin arveluttavaa.”

Toisaalla kansalaiset toivovat hallinnon mukanaoloa someryhmissään:

“Se, että virkamiehet näkyy ylipäätään esim. fb-ryhmissä on sinänsä tärkeää. On tärkeää tavallisille kansalaisille, että virkamiehet osoittaa kiinnostusta ja ovat ylipäätään läsnä somessa.”, totesi eräs kaupunkiaktivismi kyselyni tuloksista keskusteltaessa.

Monimuotoisempaa osallistumista

Hallinnon järjestämä osallistaminen ja itseorganisoituva osallistuminen nähdään toistensa vastakohtina, tai ainakin vastinpareina. Itsekin käytän näitä kategorisoivia ilmaisuja, koska osallistuminen on tähän asti näyttäytynyt pääasiassa näin: hallinto osallistaa kuntalaisia omissa kanavissaan ja omilla välineillään, kun taas asukkaat organisoituvat itse muualla. Kategorinen ajattelu on kuitenkin omiaan lisäämään kuiluja. Luokittelu on tarpeen asioiden ymmärtämiseksi, mutta siihen ei pidä jumiutua.

Näiden kahden ääripään välillä on muitakin osallistumisen muotoja. Mitä enemmän osallistumista toteutetaan ja kehitetään, sen monimuotoisemmiksi toimintatavat kehittyvät. Tällä hetkellä puhutaan paljon osallistumisen mahdollistamisesta, joka käsittääkseni ei olisi hallintolähtöistä, mutta ei ihan itseorganisoituvaakaan. Se sisältää myös ajatuksen, voisivatko virkamiehet ja paikalliset toimijat ihan aidosti olla jonain päivänä samalla foorumilla saman arvoisina.

Osallistumista mahdollistavaa konseptia kehiteltiin aikoinaan jo yli kymmenen vuotta sitten OPUS-tutkimushankkeessa. Espoon keskukseen toteutetun kehittämisfoorumin ideana oli olla hallinnon ja kaupunkilaisten yhteinen foorumi, avoin ja keskusteleva yhteisen tiedon rakentamisen paikka.

Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia uusille osallistumisen muodoille. Yksi esimerkki tämän päivän kehittämisfoorumista on Jyväskylän kaupungin perustama Facebook-ryhmä Kehä Vihreän kehittäjät. Ryhmä vaikutti ensi silmäyksellä itseorganisoituneelta, mutta tarkemmin katsottuna sen on hallinnon käynnistämä. Täysin hallintolähtöiseksi en sitä kuitenkaan sanoisi, koska siellä voi vapaasti avata keskustelua haluamastaan aiheesta käsillä olevan teeman puitteissa.

Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle (2017) lähestyvät osallistumisen monimuotoistumista kirjoittaessa hallinnon ja kaupunkiaktivismin suhteesta ja raja-aitojen ylittämisestä Kvartti-lehdessä:

“Myös viranhaltija voi olla aktivisti. Mielikuvaa kaupunkilaisten ja kaupungin hallinnon erillisyydestä voi pyrkiä välttämään puhumalla yhdestä kaupunkiyhteisöstä.”

He avaavat kirjoituksessaan myös laajennetun osallisuuden käsitettä:

“Kaikkien ei tarvitse olla aktivisteja, mutta aktivistit rakentavat toiminnallaan edellytyksiä myös vähemmän aktiivisten osallisuudelle.”

Tätä voinee tulkita myös niin, että osallistaminen ei enää ole ainoastaan hallinnon tehtävä: myös kaupunkiaktivistit toimivat osallistajina ja edistävät paitsi muiden kuntalaisten, myös viranhaltijoiden ja muiden hallinnon edustajien osallistumista.

Hallinnon pitää vain lähteä mukaan ja aloittaa matka kohti #somehallinto’a!

Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa osallistumisen mahdollistaminen? Tuleeko mieleesi hyviä esimerkkejä?