EngagingCities on amerikkalainen sivusto, joka kokoaa yhteen esimerkkejä kaupunkisuunnittelun osallistumisprojekteista, työkaluista, tutkimuksesta, tapahtumista ja toimijoista. Omien sanojensa mukaan EngagingCities on verkkolehti (online magazine).
Sivuston ideana on paitsi tiedon jakaminen myös toimijoiden osallistaminen. Toimijoita pyydetään kertomaan osallistumismenetelmistä ja -työkaluista, uusista näkökulmista ja kokeiluista sekä muusta osallistumiseen liittyvästä. Tavoitteena on kaupunkisuunnittelijoiden ohella muiden toimijoiden innostaminen vuorovaikutteiseen suunnitteluun:
Our goal is to inspire urban planners, architects, developers, educators, economists, and policy makers to apply new approaches and technologies in ways that make community development more participatory, collaborative, and effective.
Atlantin takana kaikki on suurempaa, mutta miksei meillä Suomessakin voisi olla tällainen portaali? Minusta tällainen toimijoita yhteen kokoava sivusto olisi tarpeen. Se voisi innostaa osallistumisen käytännön kehittämiseen ja toisi tutkimustoimintaa lähemmäs käytännön toimijoita.
Sipoon Sanomissa Pentti Halenius kommentoi Sibbesborgin kilpailuehdotusten nettiarviointia: arviointi on tehty asukkaalle liian vaikeaksi. Olen samaa mieltä, että osallistujalta vaaditaan paljon aikaa, motivaatiota ja kärsivällisyyttä paneutua englanninkielisiin kilpailuehdotuksiin. Esittelykuvien katseluohjelman käytettävyydessäkin on parantamisen varaa.
Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, suunnittelukilpailujen nettiarviointi pitäisi ajatella aivan uudella tavalla. Arviointia ei juurikaan voi tehdä nykyistä helpommaksi, ellei perinteisten esittelyplanssien tilalle kehitetä nettiin ja osallistumiseen sopivaa esitystekniikkaa.
Näiden kommenttien ja kokemusten perusteella kilpailuehdotusten arviointisivuja pitää kehittää mm. seuraavasti:
esittelyaineisto pitää olla luettavissa osallistujan äidinkielellä,
suunnitelmasta pitää esittää lyhyt ytimekäs tiivistelmä yleiskielellä sekä sitä havainnollistavia kuvia,
arviointikriteereiden pitää olla ymmärrettäviä ja osallistujien pitää voida osallistua kilpailun tavoitteiden ja kriteerien määrittelyyn,
arviointityökalun pitää olla osallistujalle helposti opittava ja intuitiivinen.
Pitäytyminen ’perinteisissä’ www-tekniikoissa ei välttämättä ole oikea ratkaisu. Hyviä ehdotuksia on tullut esimerkiksi Google Earthin tai muiden karttapohjaisten sovellusten hyödyntämisestä. Internet voisi olla nykyistä keskeisempi osa kilpailun järjestämisessäkin. Voitaisiinko jopa luopua perinteisestä tulostustavasta ja siirtyä arvioimaan kolmiulotteisia virtuaalimalleja tai muita visualisointeja?
Tämäkin tapaus omalta osaltaan käsitystäni siitä, että verkko-osallistumisen kehittäjien pitäisi nykyistä enemmän jakaa kokemusia ja tietoa, verkostoitua. Verkko-osallistumisen kehittäjäverkostoon pitää myös saada mukaan Haleniuksen kaltaisia aktiivisia kuntalaisia, joilla on kiinnostusta osallistua työkalujen ja menetelmien kehittämiseen.
Mielenkiintoista tapauksessa on myös se, että verkko-osallistumisen käytettävyysongelmat ylittävät uutiskynnyksen. Osallistumisvälineiden käytettävyys on erittäin tärkeää ja siihen tulee panostaa nykyistä enemmän.
