Karttakysely ja sosiaalinen media joukkoistamisessa

Kirjoitettu: 7.4.2018

Sosiaalinen media täydentää karttakyselyä joukkoistamisessa. Näin todettiin Sipoon Muistojen Nikkilä -projektissa, jossa selvitettiin rakennetuun kulttuuriympäristöön liittyviä arvostuksia, kokemuksia ja muistoja joukkoistamalla. Työkaluina projektissa käytettiin Maptionnaire-kyselytyökalua, Instagramia, Twitteriä ja Facebookia.

Tuoreessa artikkelissani “Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage” raportoin Muistojen Nikkilä -projektin tuloksia ja analysoin siinä sovelletun joukkoistamismallin toimivuutta.

Kulttuuriympäristön asukaslähtöistä arviointia

Yleensä asiantuntijat määrittelevät, mitkä rakennetun ympäristön kohteet ovat arvokkaita. Kiinnostus kartoittaa myös kuntalaisten näkemyksiä vanhojen rakennusten koetusta arvosta on kuitenkin lisääntynyt. Muistojen kartoitus on yksi tapa pyrkiä ymmärtämään, minkälaisia merkityksiä kulttuuriympäristöön liittyy. Paikkamuistoja on tässä tarkoituksessa kartoitettu Sipoon lisäksi ainakin Hangossa ja Nastolassa. Juha Marttila on analysoinut Nastolan kyselyn tuloksia opinnäytetyössään (Marttila, 2017).

Mitä on joukkoistaminen?

Joukkoistaminen-termiä (crowdsourcing) käytetään kaupunkisuunnittelun käytännöissä ja tutkimuksessa hyvin monenlaisissa tarkoituksissa paikallisen tiedon keruusta ideointiin ja suunnitelmien arviointiin. Osa tutkijoista katsoo, että kaupunkisuunnittelun kontekstissa pelkkä tiedonkeruu ei ole joukkoistamista, vaan joukkoistamisen tulisi liittyä suunnitteluratkaisujen kehittelyä, ja myös vaihtoehtojen arviointi sekä parhaan ratkaisun valinta tulisi tehdä joukkoistamalla. Toisaalta joukkoistaminen voidaan ymmärtää tietyn suunnitteluun liittyvän osatehtävän ulkoistamisena, jolloin myös paikallisen tiedon keruuta voidaan pitää joukkoistamisena.

Yhteistä kaikille joukkoistamismalleille on, että:

  • joukkoistaminen tapahtuu verkossa,
  • osallistujajoukko on laaja ja monipuolinen.

Kaupunkisuunnittelun kontekstissa joukkoistaminen liittyy aina jonkun suunnitteluongelman tai -kysymyksen ratkaisemiseen.

Puhuin joukkoistamisesta myös tammikuussa #Kaupunkisome – Kuplia vai kansanvaltaa? -tapahtumassa Tiedekulmassa, ja silloin hahmottelin joukkoistamisen portaista alla olevan kuvan. Esitys löytyy kokonaisuudessaan SlideSharesta.

Joukkoistamisen portaat
Joukkoistamisen portaat. Paikallisen tiedon sekä ehdotusten ja ideoiden keruu on suunnittelussa arkipäivää. Milloin siirrymme seuraavalle tasolle, joukkoistamaan suunnitteluratkaisuja?

Eri välineet täydentävät toisiaan

Nikkilässä joukkoistamisen avulla onnistuttiin tavoittamaan paikkamuistoja ja merkityksiä, mutta menetelmässä on silti paljon kehitettävää. Toisaalta sosiaalinen media täydensi tärkeällä tavalla karttakyselyn tuloksia, mutta käytännössä kahden hyvin erilaisen ja monimuotoisen aineiston yhdistäminen oli työlästä. Kyselyn avulla saatiin kerättyä suuri määrä muistoja, kun taas sosiaalisessa mediassa käyttäjät jakoivat kuvia ja rakensivat keskustellen jaettuja muistoja.

Karttakysely mahdollisti asiantuntijoiden tekemän kulttuuriperintöselvityksen ja paikallisten näkökulman vertailun. Nikkilän keskustan alueella nämä näkemykset olivat hyvin saman suuntaisia: kyselyn vastaajat pitivät arvokkaina kaikkia asiantuntijoiden arvottamia rakennuksia yhtä lukuunottamatta. Negatiivisia arvioita herättänyt rakennus oli alla näkyvä “Aravatalo”, toimistokäyttöön muutettu asuinkerrostalo 1940-luvulta.

Aineeton kulttuuriperintö näkyväksi

Joukkoistamalla myös täydennettiin kulttuuriperintötietoja, kun vastaajat lisäsivät kartalle itselleen arvokkaita rakennuksia. Osa näistä oli jo purettuja rakennuksia, joista vastaajilla on muistoja. Yksi esimerkki jo puretusta rakennuksesta on alla oleva Nikkilän bussiterminaali 1980-luvulta.

Puretut rakennukset ja niihin liittyvät muistot ovat osa aineetonta kulttuuriperintöä samoin kuin rakennusperintöön liittyvä toiminta. Muistojen Nikkilä -projektin tulokset korostavat vanhan kylänraitin, Iso Kylätien merkitystä menneen ajan kauppakatuna. Kadun varren vanhoissa puutaloissa toimii nykyiselläänkin joitakin pienyrityksiä, kuten kahvila (kuva alla), kirpputori, autokorjaamo ja erikoistarvikeliikkeitä. Yritystoiminta entisellä kauppakadulla muistuttaa meitä menneestä elämäntavasta.

Näyttää siltä, että kiinnostus kulttuuriympäristöön liittyvien muistojen kartoitukseen on lisääntynyt. Joukkoistamista voi käyttää erityisesti merkitysten, arvojen ja muistojen, mutta myös rakennusten käyttötiedon keräämisessä. Menetelmiä kannattaa kehittää nyt tehtyjen tutkimusten pohjalta entistä toimivammiksi. Tiedonkeruun ohella arvokasta on kulttuuriperintöön liittyvän keskustelun ja tietoisuuden lisääntyminen.

Lähteet:

Nummi, P. (2018). Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage. Urban Planning, 3(1), 100–115.

Marttila, Juha. (2017). Verkko-osallistaminen kaupunkisuunnittelussa. Case: Kotiseutuni Nastola -kyselyn tulosten analysointi. Opinnäytetyö, Lahden ammattikorkeakoulu.

Sosiaalisen median data-analyysi kaupunkisuunnittelussa

Kirjoitettu: 18.7.2017

Laskennalliset sosiaalisen median data-analyysimenetelmät tuovat uusia mahdollisuuksia myös kaupunkisuunnittelun kentälle. Juuri julkaistussa artikkelissani Social Media Data Analysis in Urban e-Planning tutkin, minkälaisia somedatan analyysimenetelmiä kaupunkisuunnitteluun liittyvässä tutkimuksessa on kehitetty tai testattu. Suuri osa läpikäymistäni tapaustutkimuksista hyödynsi paikkatietoa sisältävää somedataa, kuten geotägättyjä twiittejä, valokuvia (esim. Instagram ja Flickr) tai check-in-dataa (esim. Foursquaresta, nykyisin  Swarm).

Kirjallisuuskatsaukseen perustuva artikkeli sisältää katsauksen menetelmiin ja johtopäätöksenä analyysimenetelmien luokittelun sen perusteella, minkälaista tietoa ne suunnittelulle antavat. Lyhyesti tiivistettynä data-analyysimenetelmiä on kaupunkisuunnittelun kontekstissa hyödynnetty seuraaviin kysymyksiin:

  • mielipiteiden louhinta julkisesta keskustelusta,
  • paikkakokemusten, kuten kaupunkiympäristöön liittyvien kokemusten ja tuntemusten ymmärtäminen, esimerkiksi ympäristön aiheuttama stressi tai äänet ja maut,
  • kaupunkirakenteen, sen toimintojen ja ominaispiirteiden ymmärtäminen,
  • ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan ymmärtäminen, kuten liikkuminen ja muut aktiviteetit.

Lisäksi on kehitetty monikäyttöisiä, eri datalähteitä yhdisteleviä menetelmiä, joilla voidaa vastata samanaikaisesti useampiin yllä mainittuihin kysymyksiin.

Merkille pantavaa on myös se, että suuri osa tutkituista menetelmistä tuotti paikkaan liittyvää tietoa olemassa olevasta ympäristöstä tietyllä aikavälillä, yleensä lähihistoriassa. Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta siis lähtö- tai tilannetietoa suunnittelulle. Suunnittelu on kuitenkin tulevaisuuteen suuntautuvaa toimintaa, joten herää kysymys, minkälaiset menetelmät tukisivat tulevaisuuden visiointia. Voidaanko tulevaisuudessa somedatasta louhia esimerkiksi ideoita tai tulevaisuuden visioita?

Sosiaalisen median analyysimenetelmien tutkimus on lisääntynyt aivan viime aikoina, enkä usko kiinnostuksen tästä lopahtavan. Menetelmät ja mahdollisuudet kehittyvät koko ajan kovaa vauhtia. Tämä artikkeli on kirjoitettu viime vuonna (2016) ja julkaistu International Journal of e-Planning Research -lehdessä heinäkuussa 2017.

Ota yhteyttä, jos haluat lisätietoa artikkelistani. =)