Karttakysely ja sosiaalinen media joukkoistamisessa

Kirjoitettu: 7.4.2018

Sosiaalinen media täydentää karttakyselyä joukkoistamisessa. Näin todettiin Sipoon Muistojen Nikkilä -projektissa, jossa selvitettiin rakennetuun kulttuuriympäristöön liittyviä arvostuksia, kokemuksia ja muistoja joukkoistamalla. Työkaluina projektissa käytettiin Maptionnaire-kyselytyökalua, Instagramia, Twitteriä ja Facebookia.

Tuoreessa artikkelissani “Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage” raportoin Muistojen Nikkilä -projektin tuloksia ja analysoin siinä sovelletun joukkoistamismallin toimivuutta.

Kulttuuriympäristön asukaslähtöistä arviointia

Yleensä asiantuntijat määrittelevät, mitkä rakennetun ympäristön kohteet ovat arvokkaita. Kiinnostus kartoittaa myös kuntalaisten näkemyksiä vanhojen rakennusten koetusta arvosta on kuitenkin lisääntynyt. Muistojen kartoitus on yksi tapa pyrkiä ymmärtämään, minkälaisia merkityksiä kulttuuriympäristöön liittyy. Paikkamuistoja on tässä tarkoituksessa kartoitettu Sipoon lisäksi ainakin Hangossa ja Nastolassa. Juha Marttila on analysoinut Nastolan kyselyn tuloksia opinnäytetyössään (Marttila, 2017).

Mitä on joukkoistaminen?

Joukkoistaminen-termiä (crowdsourcing) käytetään kaupunkisuunnittelun käytännöissä ja tutkimuksessa hyvin monenlaisissa tarkoituksissa paikallisen tiedon keruusta ideointiin ja suunnitelmien arviointiin. Osa tutkijoista katsoo, että kaupunkisuunnittelun kontekstissa pelkkä tiedonkeruu ei ole joukkoistamista, vaan joukkoistamisen tulisi liittyä suunnitteluratkaisujen kehittelyä, ja myös vaihtoehtojen arviointi sekä parhaan ratkaisun valinta tulisi tehdä joukkoistamalla. Toisaalta joukkoistaminen voidaan ymmärtää tietyn suunnitteluun liittyvän osatehtävän ulkoistamisena, jolloin myös paikallisen tiedon keruuta voidaan pitää joukkoistamisena.

Yhteistä kaikille joukkoistamismalleille on, että:

  • joukkoistaminen tapahtuu verkossa,
  • osallistujajoukko on laaja ja monipuolinen.

Kaupunkisuunnittelun kontekstissa joukkoistaminen liittyy aina jonkun suunnitteluongelman tai -kysymyksen ratkaisemiseen.

Puhuin joukkoistamisesta myös tammikuussa #Kaupunkisome – Kuplia vai kansanvaltaa? -tapahtumassa Tiedekulmassa, ja silloin hahmottelin joukkoistamisen portaista alla olevan kuvan. Esitys löytyy kokonaisuudessaan SlideSharesta.

Joukkoistamisen portaat
Joukkoistamisen portaat. Paikallisen tiedon sekä ehdotusten ja ideoiden keruu on suunnittelussa arkipäivää. Milloin siirrymme seuraavalle tasolle, joukkoistamaan suunnitteluratkaisuja?

Eri välineet täydentävät toisiaan

Nikkilässä joukkoistamisen avulla onnistuttiin tavoittamaan paikkamuistoja ja merkityksiä, mutta menetelmässä on silti paljon kehitettävää. Toisaalta sosiaalinen media täydensi tärkeällä tavalla karttakyselyn tuloksia, mutta käytännössä kahden hyvin erilaisen ja monimuotoisen aineiston yhdistäminen oli työlästä. Kyselyn avulla saatiin kerättyä suuri määrä muistoja, kun taas sosiaalisessa mediassa käyttäjät jakoivat kuvia ja rakensivat keskustellen jaettuja muistoja.

Karttakysely mahdollisti asiantuntijoiden tekemän kulttuuriperintöselvityksen ja paikallisten näkökulman vertailun. Nikkilän keskustan alueella nämä näkemykset olivat hyvin saman suuntaisia: kyselyn vastaajat pitivät arvokkaina kaikkia asiantuntijoiden arvottamia rakennuksia yhtä lukuunottamatta. Negatiivisia arvioita herättänyt rakennus oli alla näkyvä “Aravatalo”, toimistokäyttöön muutettu asuinkerrostalo 1940-luvulta.

Aineeton kulttuuriperintö näkyväksi

Joukkoistamalla myös täydennettiin kulttuuriperintötietoja, kun vastaajat lisäsivät kartalle itselleen arvokkaita rakennuksia. Osa näistä oli jo purettuja rakennuksia, joista vastaajilla on muistoja. Yksi esimerkki jo puretusta rakennuksesta on alla oleva Nikkilän bussiterminaali 1980-luvulta.

Puretut rakennukset ja niihin liittyvät muistot ovat osa aineetonta kulttuuriperintöä samoin kuin rakennusperintöön liittyvä toiminta. Muistojen Nikkilä -projektin tulokset korostavat vanhan kylänraitin, Iso Kylätien merkitystä menneen ajan kauppakatuna. Kadun varren vanhoissa puutaloissa toimii nykyiselläänkin joitakin pienyrityksiä, kuten kahvila (kuva alla), kirpputori, autokorjaamo ja erikoistarvikeliikkeitä. Yritystoiminta entisellä kauppakadulla muistuttaa meitä menneestä elämäntavasta.

Näyttää siltä, että kiinnostus kulttuuriympäristöön liittyvien muistojen kartoitukseen on lisääntynyt. Joukkoistamista voi käyttää erityisesti merkitysten, arvojen ja muistojen, mutta myös rakennusten käyttötiedon keräämisessä. Menetelmiä kannattaa kehittää nyt tehtyjen tutkimusten pohjalta entistä toimivammiksi. Tiedonkeruun ohella arvokasta on kulttuuriperintöön liittyvän keskustelun ja tietoisuuden lisääntyminen.

Lähteet:

Nummi, P. (2018). Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage. Urban Planning, 3(1), 100–115.

Marttila, Juha. (2017). Verkko-osallistaminen kaupunkisuunnittelussa. Case: Kotiseutuni Nastola -kyselyn tulosten analysointi. Opinnäytetyö, Lahden ammattikorkeakoulu.

Kokemuksia paikkamuistojen kartoituksesta

Kirjoitettu: 10.11.2016

Vanha apteekin talo ja siihen liittyvä muisto
Vanha apteekin talo Nikkilässä ja siihen liittyvä muisto.

Sosiaalinen media täydentää hyvin karttakyselyä paikkaan liittyvien muistojen kartoittamisessa ja jakamisessa. Muistojen Nikkilä -projektissa tutkin some-kanavia karttakyselyä täydentävänä ja rikastavana välineenä. Hashtag #muistojennikkilä lanseerattiin muistojen jakamiseen somessa, ja karttakyselyllä kerättyjä muistoja on jaettu edelleen Instagramissa ja Twitterissä eräänlaisena kevytraportointina. Tällä hetkellä työn alla on muistojen analysointi.

Ei liene yllätys, että kyselyn avulla kerätyt muistot ovat henkilökohtaisempia kuin somessa jaetut. Erityisesti Muistojen Nikkilä -kysely oli rakennettu siten, että se ohjaa kertomaan henkilökohtaisia muistoja. Sen sijaan somessa muistoista tulee jaettuja. Esimerkiksi paikallisissa Facebook-ryhmissä jaetut muistot herättävät keskustelua, historiatietoa täydennetään ja korjataan, ja näin muistoista tulee jaettuja tai jopa yhteisöllisiä.

Sekä karttakyselyssä että somessa valokuvat herättävät muistelemaan. Valokuvien ei välttämättä edes tarvitse olla vanhoja. Muistojen Nikkilä -kyselyssä esillä olleet, vuonna 2005 otetut kuvat kylän vanhoista rakennuksista innostivat kertomaan niihin liittyviä kokemuksia ja muistoja. Esimerkiksi yllä oleva kuva vanhasta apteekin talosta Nikkilän keskustassa toi vastaajalle mieleen lapsuudenmuistoja kaupasta, joka rakennuksessa aikoinaan toimi.

Muistot ovat moniaistisia ja moniulotteisia

Muistitietotutkija Kaisu Kortelainen (2013) on havainnut tutkimuksessaan, että paikkamuistot ovat moniaistisia. Niihin liittyy visuaalisten näkymien ohella ääniä, hajuja, erilaisia tuntemuksia ja jopa makuja. Aistit esiintyvät myös Nikkilän muistoissa: alla oleva muisto kertoo suutarin verstaasta, johon liittyy verstaan tuoksu.

Aistit esiintyvät myös Muistojen Nikkilässä.
Aistit esiintyvät myös Muistojen Nikkilässä.

Kokemusten näkökulmasta paikkamuistoihin liittyy toiminnallisia, fyysisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi PehmoGIS-menetelmillä on kerätty tietoa siitä, miten asukkaat kokevat ympäristön toiminnallisesti, sosiaalisesti ja emotionaalisesti suhteessa omaan elämäänsä ja elämäntapaansa. (Kyttä, Broberg & Kahila, 2009).

Suunnittelun näkökulmasta aineiston analysointi vaatinee kuitenkin konkreettisemman lähestymistavan. Edellisten luokittelujen ohella käytännön suunnittelua palvelee hyvin muistojen sijoittaminen kartalle. Myös muistojen luokittelu niihin liittyvien fyysisten elementtien, kuten rakennusten, kulkuväylien, maisema-alueiden, perusteella voi olla tarpeen. Toisaalta kiinnostavaa voi olla myös muistoihin liittyvä toiminta: mitä eri paikoissa on tehty.

Nikkilän muistoja analysoidessani olen havainnut, että yksi muisto voi liittyä samanaikaisesti useampaan eri paikkaan. Esimerkiksi alla olevassa muistossa viljapelto on ohikulkupaikka ja maisemallinen kokemus, mutta muistoon sisältyy myös odotus tulevasta kulttuurikokemuksesta Nikkilän entisen sairaala-alueen vanhassa hallintorakennuksessa. Niin ikään voi yksi ja sama paikka saada erilaisia merkityksiä eri muistoissa: rakennus voi olla sekä työpaikka että iloisen juhlan tapahtumapaikka.

Minns när vi gick
Samassa muistossa voi yhdistyä monta eri paikkaa ja ulottuvuutta.

Muistojen moniulotteisuudesta johtuen niiden automaattinen luokittelu on haastavaa, ellei mahdotonta. Väitän, että muistojen luokitteluun tarvitaan ihmisen tulkintaa. Toisaalta aineistojen määrä on ainakin toistaiseksi Nikkilän projektissa kohtuullisen pieni, joten manuaalinen käsittely ei ole ylitsepääsemätön ponnistus. Lisäksi itse luokittelemalla muistojen merkitykset tulee sisäistettyä syvällisemmin, kuin valmiita tuloksia lukemalla.

Oletko sinä hyödyntänyt muistoja kaupunkisuunnittelussa tai suunnitteluun liittyvässä tutkimuksessa?

Lähteet:

Kortelainen, Kaisu. 2013. Muistin kuvia tehdasyhteisöstä. Moniaistisuus etnografiassa ja muistitietotutkimuksessa. Teoksessa: Granö, P., Keskitalo, A. & Ronkainen, S. (toim.) Visuaalisen kokemus – johdatus moniaistiseen analyysiin. Lapin yliopistokustannus.

Kyttä, Marketta, Broberg, Anna & Kahila, Maarit. 2009. Lasten liikkumista ja terveyttä edistävä urbaani ympäristö. Yhdyskuntasuunnittelu vol.47:2.