Ihan kamalaa vai superinnostavaa?

Kirjoitettu: 4.8.2012

Verkko-osallistuminen voi olla maankäytön suunnittelijan näkökulmasta ihan hirveää, superinnostavaa tai jotain siltä väliltä. Itse kuulun (yllättäen) jälkimmäisiin, mutta ymmärrän hyvin toisenkin puolen. Verkko-osallistuminen koetaan usein työmäärää lisäävänä tekijänä. Vaatiihan se suunnittelijalta lisäpanostusta erityisesti silloin, kun kokeillaan uusia menetelmiä. Julkisesti omalla nimellä näkyminen internetissä voi myös olla hyvinkin stressaavaa.

On selvää, ettei kuntien kaavoitukselle voida ladata enää lisää työkuormaa. Asukaslähtöisyyden ohella onkin yhtä tärkeää huomioida suunnittelijan näkökulma.

Mielestäni ihanteellinen verkko-osallistuminen suunnittelijan näkökulmasta on tällaista:

1. Ei sekoita pakkaa ja rutiineja
Verkko-osallistumisen tulee liittyä suunnitteluprosessiin sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Voi olla hyväkin, että internet haastaa perinteiset suunnittelukäytännöt. Totaalinen pakan sekoittaminen ei kuitenkaan ole kenenkään etu, vaan muutos pitää tapahtua hallitusti. Hyvät käytännöt pitää säilyttää. Lainsäädännön asettamiin kuulemiskäytäntöihin perustuva kaavaprosessi on hyvä pohja, johon verkko-osallistumisen voi sovittaa.

2. Keventää työtaakkaa
Jos uudet menetelmät eivät tuo helpotusta kenenkään työhön, niitä on vaikea perustella. Aina hyötyjä ei ole helppoa huomata. On kuitenkin havaittu, että esimerkiksi suorat yhteydenotot suunnittelijoihin vähenevät, jos asioista tiedotetaan hyvin. Hyvät suunnittelusivut voivat olla myös suunnittelijan työväline, kuten esimerkiksi Espoon keskuksen kehittämisfoorumista aikoinaan todettiin.

3. Lisää suunnittelun laatua
Lisääntynyt työmäärä voi olla perusteltua, jos sen avulla saavutetaan jotain parempaa. On vaikea arvioida, onko suunnitelmasta tullut laadukkaampi vai ei. Itse olen sitä mieltä, että useimmiten osallistuminen nopeuttaa parhaan (tai ainakin sopivimman) ratkaisun löytymistä. Osallistujien erilaiset näkökulmat pakottavat suunnittelijan ajattelemaan asiaa uudelta kantilta. Voi olla, että ongelmakohdatkin löydetään nopeammin.

4. Auttaa hallitsemaan konflikteja
Selvityksissä on todettu, että konflikteja syntyy etenkin, jos suunnittelu ei etene avoimesti, sovittujen pelisääntöjen mukaan (esim. Peltonen et al. 2006). Vuorovaikutusta ja osallistamista ei siis voi syyttää konfliktien syntymisestä, vaikka suunnittelijan näkökulmasta mielipidetulva saattaa vaikuttaa konfliktin leimahtamiselta. Pikemminkin konflikteja kärjistää liian vähäinen vuorovaikutus (Peltonen 2011).

Konflikteja ei voi välttää, mutta niitä voi pyrkiä hallitsemaan. Suunnittelijan työhyvinvointiin voi vaikuttaa menetelmien valinnalla: varmassa konfliktikaavassa ei ehkä kannata käynnistää avointa verkkokeskustelua, johon suunnittelijan on vastattava päivittäin…

5. Mielekästä, hauskaa ja melko helppoa
Suunnittelijan verkko-osallistumiskokemusta voi helpottaa, jos joku muu hoitaa raa’an työn. Osallistumisen järjestämisen voi ulkoistaa ja joskus ulkopuolisuudesta on hyötyäkin. Joka kunnassa ei ole vuorovaikutussuunnittelijaa, mutta toinen suunnittelijakin voi olla riittävän ulkopuolinen helpottamaan tilannetta.

Minkälaista on sinun mielestäsi ihanteellinen verkko-osallistuminen?

Lähteet:
Peltonen Lasse, Hirvonen Jukka, Manninen Rikhard, Linjama Hannes, Savikko Riitta. 2006. Suomen Ympäristö 12/2006. Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Suomalaisen nykytilan kartoitus. Ympäristöministeriö.
Peltonen, Lasse. 2010. Konfliktien hallinta yhdyskuntasuunnittelussa. 15.11.2010. TEM – MAL Kuntayhteistyö -työpaja. Aalto-yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus.

Kaavanäyttelyn käyttöliittymä

Kirjoitettu: 25.2.2012

Järjestin asemakaavan valmisteluvaiheessa kaavanäyttelyn eli ihan perinteisen, fyysiseen tilaan sijoittuvan tilaisuuden. Näyttelyssä oli esillä kaavaluonnoksen ohella mm. selvityksiä, valokuvia alueelta, luonnoksia matkan varrelta sekä yhteenveto prosessin aikana kertyneistä asukkaiden näkökulmista. Näyttely onnistui hyvin. Osallistujat saivat henkilökohtaista palvelua ja minulla oli kaavoittajana mahdollisuus keskustella suoraan osallisten kanssa.

Jälkeenpäin mieleeni tuli kysymys, miten samat osallistumismahdollisuudet ja -kokemus voitaisiin tarjota netissä.

Kaavanäyttely mahdollisti:

  • henkilökohtaisen vuoropuhelun suunnittelijan ja osallisten välillä
  • selvityskarttojen ja kaavaluonnoksen vertailun rinnakkain
  • kaavaprosessin vaiheet tulivat esille “selvityksistä luonnokseen”
  • virallisen mielipiteen jättämisen kartalle tai lomakkeelle
Järjestämäni kaavanäyttelyn kuvaus.

Miten sama toteutuisi verkossa?

Fyysistä maailman ratkaisuja ei pidä viedä sähköiseen sellaisenaan, vaan siitä tulee kehittää uusi (parempi) versio käyttäjän tarpeet ja teknologian mahdollisuudet huomioiden.

Kokoelma erilaisia nettipalveluita voisi tarjota kutakuinkin samat mahdollisuudet:

  • reaaliaikainen chat mahdollistaisi keskustelun
  • nettikartalla voisi vertailla selvityskarttoja ja kaavaluonnosta
  • kaavaprosessia voisi kuvata jonkinlaisella prosessipuuna nettisivuilla
  • mielipiteen voisi jättää nettikartalle paikannettuna tai erillisellä sähköisellä lomakkeella

Verkossa tuskin päästäisiin samaan henkilökohtaisen vuorovaikutuksen kokemukseen, mutta kaikki eivät välttämättä sitä haluakaan? Tiedon havainnollistaminen ja vertailu voi netissä sen sijaan olla helpompaakin: selvitysten ja kaavaluonnoksen tarkastelu päällekkäin karttasovelluksessa on havainnollisempaa kuin erillisten karttojen lukeminen seinältä.

Koska osallistujia on monenlaisia, tarvitaan sekä perinteisiä että uusia sähköisiä osallistumismenetelmiä.