Somen ja kaupunkisuunnittelun (risti)riitainen suhde

Kirjoitettu: 8.9.2019

Sosiaalisen median rooli kaupunkisuunnittelussa kiinnostaa tutkijoita ainakin kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, käyttäjien sosiaalisessa mediassa tuottamat sisällöt voivat tarjota aivan uudenlaista informaatioita ihmisten toiminnasta ja kokemuksista kaupunkiympäristössä. Toiseksi sosiaalinen media tarjoaa kanavan ihmisten omaehtoiselle organisoitumiselle ja vaikuttamiselle, kaupunkiaktivismille. Lisäksi sosiaalisen median palvelut tarjoavat tietysti mahdollisuuksia myös hallintojohtoiseen osallistamiseen.

Vaikka sosiaalisen median yhteisöpalvelut rantautuivat Suomeen Facebookin johdolla jo yli 10 vuotta sitten, on somen käyttö kaupunkisuunnittelussa vasta lapsen kengissä. Sosiaalista mediaa ei voida ainakaan kaikilta osin kiittää demokratian edistämisestä, mutta silti näyttää siltä, että julkiselle kansalaislähtöiselle kaupunkisuunnittelukeskustelulle on tarvetta ja some tarjoaa siihen välineen. Tämä on mielestäni hyvä syy tutkia kaupunkisuunnittelun parissa toimivien näkökulmia sosiaalisen median käyttöön. Kirjoitin tutkimukseni tuloksista viimeisimmässä Yhdyskuntasuunnittelu-lehdessä otsikolla ”Ei kaupunkisuunnittelu ole mikään tykkäämisjuttu – Sosiaalisen median mahdollisuudet ja esteet kaupunkisuunnittelussa”.

Tutkimukseni osoittaa, että sosiaalisen median käyttöön liittyy ristiriitaisia asenteita, jotka jakavat kaupunkisuunnittelijoita kahteen leiriin, somen puolestapuhujiin ja sen vastustajiin. Tämä lienee tuttu ilmiö muissakin konteksteissa. Some näyttää aiheuttavan kitkaa suunnitteluorganisaatioissa, koska vallitsevaan suunnittelukulttuuriin on vaikea sovittaa sosiaalisen median dynamiikkaa ja itseorganisoituvaa toimintaa. Toisaalta ilmassa on odotuksia siitä, että suunnittelukulttuuri muuttuisi entistä vuorovaikutteisemmaksi ja sosiaalisen median kautta organisoituvasta toiminnasta tulisi kaupunkisuunnittelun ja -kehittämisen voimavara.

Kuten alussa mainitsin, sosiaalinen media ei ole kaupunkisuunnittelun näkökulmasta ainoastaan vuorovaikutusväline, vaan se voidaan myös nähdä informaation lähteenä. Tutkimuksessani havaitsin, että osa suunnittelijoista on erittäin kiinnostuneita mahdollisuuksista tutkia ja analysoida sosiaalisessa mediassa käyttäjien tuottamia sisältöjä. Sitä kautta toivotaan uutta ymmärrystä esimerkiksi kaupunkiympäristön käytöstä, kuten liikkumistottumuksista. Haasteena kuitenkin on sekä sosiaalisen median datan että suunnittelun tarpeisiin soveltuvien analyysityökalujen heikko saatavuus.

Tulevaisuudessa suhtautuminen sosiaaliseen mediaan ei ehkä enää ole kyllä tai ei -kysymys. Kyse on pikemminkin siitä, miten sosiaalisen median mahdollisuudet hyödynnetään suunnitteluorganisaatioissa tuloksellisella tavalla ja miten somen kielteiset vaikutukset pystytään ylittämään, tai ainakin minimoimaan.

Artikkelin pääset lukemaan kokonaisuudessaan YS-lehden journal.fi-palvelusta. Minkälaisia ajatuksia artikkeli herättää?

Ihan kamalaa vai superinnostavaa?

Kirjoitettu: 4.8.2012

Verkko-osallistuminen voi olla maankäytön suunnittelijan näkökulmasta ihan hirveää, superinnostavaa tai jotain siltä väliltä. Itse kuulun (yllättäen) jälkimmäisiin, mutta ymmärrän hyvin toisenkin puolen. Verkko-osallistuminen koetaan usein työmäärää lisäävänä tekijänä. Vaatiihan se suunnittelijalta lisäpanostusta erityisesti silloin, kun kokeillaan uusia menetelmiä. Julkisesti omalla nimellä näkyminen internetissä voi myös olla hyvinkin stressaavaa.

On selvää, ettei kuntien kaavoitukselle voida ladata enää lisää työkuormaa. Asukaslähtöisyyden ohella onkin yhtä tärkeää huomioida suunnittelijan näkökulma.

Mielestäni ihanteellinen verkko-osallistuminen suunnittelijan näkökulmasta on tällaista:

1. Ei sekoita pakkaa ja rutiineja
Verkko-osallistumisen tulee liittyä suunnitteluprosessiin sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Voi olla hyväkin, että internet haastaa perinteiset suunnittelukäytännöt. Totaalinen pakan sekoittaminen ei kuitenkaan ole kenenkään etu, vaan muutos pitää tapahtua hallitusti. Hyvät käytännöt pitää säilyttää. Lainsäädännön asettamiin kuulemiskäytäntöihin perustuva kaavaprosessi on hyvä pohja, johon verkko-osallistumisen voi sovittaa.

2. Keventää työtaakkaa
Jos uudet menetelmät eivät tuo helpotusta kenenkään työhön, niitä on vaikea perustella. Aina hyötyjä ei ole helppoa huomata. On kuitenkin havaittu, että esimerkiksi suorat yhteydenotot suunnittelijoihin vähenevät, jos asioista tiedotetaan hyvin. Hyvät suunnittelusivut voivat olla myös suunnittelijan työväline, kuten esimerkiksi Espoon keskuksen kehittämisfoorumista aikoinaan todettiin.

3. Lisää suunnittelun laatua
Lisääntynyt työmäärä voi olla perusteltua, jos sen avulla saavutetaan jotain parempaa. On vaikea arvioida, onko suunnitelmasta tullut laadukkaampi vai ei. Itse olen sitä mieltä, että useimmiten osallistuminen nopeuttaa parhaan (tai ainakin sopivimman) ratkaisun löytymistä. Osallistujien erilaiset näkökulmat pakottavat suunnittelijan ajattelemaan asiaa uudelta kantilta. Voi olla, että ongelmakohdatkin löydetään nopeammin.

4. Auttaa hallitsemaan konflikteja
Selvityksissä on todettu, että konflikteja syntyy etenkin, jos suunnittelu ei etene avoimesti, sovittujen pelisääntöjen mukaan (esim. Peltonen et al. 2006). Vuorovaikutusta ja osallistamista ei siis voi syyttää konfliktien syntymisestä, vaikka suunnittelijan näkökulmasta mielipidetulva saattaa vaikuttaa konfliktin leimahtamiselta. Pikemminkin konflikteja kärjistää liian vähäinen vuorovaikutus (Peltonen 2011).

Konflikteja ei voi välttää, mutta niitä voi pyrkiä hallitsemaan. Suunnittelijan työhyvinvointiin voi vaikuttaa menetelmien valinnalla: varmassa konfliktikaavassa ei ehkä kannata käynnistää avointa verkkokeskustelua, johon suunnittelijan on vastattava päivittäin…

5. Mielekästä, hauskaa ja melko helppoa
Suunnittelijan verkko-osallistumiskokemusta voi helpottaa, jos joku muu hoitaa raa’an työn. Osallistumisen järjestämisen voi ulkoistaa ja joskus ulkopuolisuudesta on hyötyäkin. Joka kunnassa ei ole vuorovaikutussuunnittelijaa, mutta toinen suunnittelijakin voi olla riittävän ulkopuolinen helpottamaan tilannetta.

Minkälaista on sinun mielestäsi ihanteellinen verkko-osallistuminen?

Lähteet:
Peltonen Lasse, Hirvonen Jukka, Manninen Rikhard, Linjama Hannes, Savikko Riitta. 2006. Suomen Ympäristö 12/2006. Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Suomalaisen nykytilan kartoitus. Ympäristöministeriö.
Peltonen, Lasse. 2010. Konfliktien hallinta yhdyskuntasuunnittelussa. 15.11.2010. TEM – MAL Kuntayhteistyö -työpaja. Aalto-yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus.