Karttakysely ja sosiaalinen media joukkoistamisessa

Kirjoitettu: 7.4.2018

Sosiaalinen media täydentää karttakyselyä joukkoistamisessa. Näin todettiin Sipoon Muistojen Nikkilä -projektissa, jossa selvitettiin rakennetuun kulttuuriympäristöön liittyviä arvostuksia, kokemuksia ja muistoja joukkoistamalla. Työkaluina projektissa käytettiin Maptionnaire-kyselytyökalua, Instagramia, Twitteriä ja Facebookia.

Tuoreessa artikkelissani “Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage” raportoin Muistojen Nikkilä -projektin tuloksia ja analysoin siinä sovelletun joukkoistamismallin toimivuutta.

Kulttuuriympäristön asukaslähtöistä arviointia

Yleensä asiantuntijat määrittelevät, mitkä rakennetun ympäristön kohteet ovat arvokkaita. Kiinnostus kartoittaa myös kuntalaisten näkemyksiä vanhojen rakennusten koetusta arvosta on kuitenkin lisääntynyt. Muistojen kartoitus on yksi tapa pyrkiä ymmärtämään, minkälaisia merkityksiä kulttuuriympäristöön liittyy. Paikkamuistoja on tässä tarkoituksessa kartoitettu Sipoon lisäksi ainakin Hangossa ja Nastolassa. Juha Marttila on analysoinut Nastolan kyselyn tuloksia opinnäytetyössään (Marttila, 2017).

Mitä on joukkoistaminen?

Joukkoistaminen-termiä (crowdsourcing) käytetään kaupunkisuunnittelun käytännöissä ja tutkimuksessa hyvin monenlaisissa tarkoituksissa paikallisen tiedon keruusta ideointiin ja suunnitelmien arviointiin. Osa tutkijoista katsoo, että kaupunkisuunnittelun kontekstissa pelkkä tiedonkeruu ei ole joukkoistamista, vaan joukkoistamisen tulisi liittyä suunnitteluratkaisujen kehittelyä, ja myös vaihtoehtojen arviointi sekä parhaan ratkaisun valinta tulisi tehdä joukkoistamalla. Toisaalta joukkoistaminen voidaan ymmärtää tietyn suunnitteluun liittyvän osatehtävän ulkoistamisena, jolloin myös paikallisen tiedon keruuta voidaan pitää joukkoistamisena.

Yhteistä kaikille joukkoistamismalleille on, että:

  • joukkoistaminen tapahtuu verkossa,
  • osallistujajoukko on laaja ja monipuolinen.

Kaupunkisuunnittelun kontekstissa joukkoistaminen liittyy aina jonkun suunnitteluongelman tai -kysymyksen ratkaisemiseen.

Puhuin joukkoistamisesta myös tammikuussa #Kaupunkisome – Kuplia vai kansanvaltaa? -tapahtumassa Tiedekulmassa, ja silloin hahmottelin joukkoistamisen portaista alla olevan kuvan. Esitys löytyy kokonaisuudessaan SlideSharesta.

Joukkoistamisen portaat
Joukkoistamisen portaat. Paikallisen tiedon sekä ehdotusten ja ideoiden keruu on suunnittelussa arkipäivää. Milloin siirrymme seuraavalle tasolle, joukkoistamaan suunnitteluratkaisuja?

Eri välineet täydentävät toisiaan

Nikkilässä joukkoistamisen avulla onnistuttiin tavoittamaan paikkamuistoja ja merkityksiä, mutta menetelmässä on silti paljon kehitettävää. Toisaalta sosiaalinen media täydensi tärkeällä tavalla karttakyselyn tuloksia, mutta käytännössä kahden hyvin erilaisen ja monimuotoisen aineiston yhdistäminen oli työlästä. Kyselyn avulla saatiin kerättyä suuri määrä muistoja, kun taas sosiaalisessa mediassa käyttäjät jakoivat kuvia ja rakensivat keskustellen jaettuja muistoja.

Karttakysely mahdollisti asiantuntijoiden tekemän kulttuuriperintöselvityksen ja paikallisten näkökulman vertailun. Nikkilän keskustan alueella nämä näkemykset olivat hyvin saman suuntaisia: kyselyn vastaajat pitivät arvokkaina kaikkia asiantuntijoiden arvottamia rakennuksia yhtä lukuunottamatta. Negatiivisia arvioita herättänyt rakennus oli alla näkyvä “Aravatalo”, toimistokäyttöön muutettu asuinkerrostalo 1940-luvulta.

Aineeton kulttuuriperintö näkyväksi

Joukkoistamalla myös täydennettiin kulttuuriperintötietoja, kun vastaajat lisäsivät kartalle itselleen arvokkaita rakennuksia. Osa näistä oli jo purettuja rakennuksia, joista vastaajilla on muistoja. Yksi esimerkki jo puretusta rakennuksesta on alla oleva Nikkilän bussiterminaali 1980-luvulta.

Puretut rakennukset ja niihin liittyvät muistot ovat osa aineetonta kulttuuriperintöä samoin kuin rakennusperintöön liittyvä toiminta. Muistojen Nikkilä -projektin tulokset korostavat vanhan kylänraitin, Iso Kylätien merkitystä menneen ajan kauppakatuna. Kadun varren vanhoissa puutaloissa toimii nykyiselläänkin joitakin pienyrityksiä, kuten kahvila (kuva alla), kirpputori, autokorjaamo ja erikoistarvikeliikkeitä. Yritystoiminta entisellä kauppakadulla muistuttaa meitä menneestä elämäntavasta.

Näyttää siltä, että kiinnostus kulttuuriympäristöön liittyvien muistojen kartoitukseen on lisääntynyt. Joukkoistamista voi käyttää erityisesti merkitysten, arvojen ja muistojen, mutta myös rakennusten käyttötiedon keräämisessä. Menetelmiä kannattaa kehittää nyt tehtyjen tutkimusten pohjalta entistä toimivammiksi. Tiedonkeruun ohella arvokasta on kulttuuriperintöön liittyvän keskustelun ja tietoisuuden lisääntyminen.

Lähteet:

Nummi, P. (2018). Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage. Urban Planning, 3(1), 100–115.

Marttila, Juha. (2017). Verkko-osallistaminen kaupunkisuunnittelussa. Case: Kotiseutuni Nastola -kyselyn tulosten analysointi. Opinnäytetyö, Lahden ammattikorkeakoulu.

Puhutaan vaikuttavuudesta

Kirjoitettu: 23.4.2017

Terveisiä Lissabonin ePlanning-konferenssista!

Pakko myöntää, että verkko-osallistumisen kehittäminen on aikaisemmin ollut kovin työkalukeskeistä. On kehitetty erilaisia välineitä ja menetelmiä asukastiedon keruuseen, vuorovaikutukseen ja tiedon jakamiseen. Välineiden tuottama hyöty ja vaikuttavuus ovat jääneet liiaksi sivurooliin.

Tilanne on nykyään toinen: tarjolla on laaja valikoima työkaluja, jotka vain odottavat käyttöönottoa. Sosiaalinen media tarjoaa vuorovaikutukseen ilmaisia kanavia, jos niitä vain halutaan ja osataan käyttää. Karttakyselyn rakentaminen ei enää edellytä erityisosaamista, kun kyselytyökalut Maptionnaire ja eHarava ovat kohtuuhintaan käytössämme. Erilaiset vuorovaikutteiset 3D-työkalutkin, virtuaalimallit ja -ympäristöt ovat parhaillaan tulossa yleisempään käyttöön.

Osallistuin viime viikolla Lissabonissa järjestettyyn ePlanning-konferenssiin (II International Conference ‘Urban e-Planning’), jossa oli esillä laaja kattaus sähköisen suunnittelun tutkimushankkeita ja työkaluja. Itse olin esittelemässä paikkamuistojen joukkoistamisprojektiamme, Muistojen Nikkilää, yhdessä Sipoon yleiskaava-arkkitehti Eveliina Harsian kanssa.

Konferenssissa esitettiin useaan otteeseen vaikuttavuuteen liittyviä kysymyksiä: miten työkalut auttavat suunnittelemaan parempaa ympäristöä, miten asukkaiden tuottama tieto otetaan mukaan suunnitteluun, miten varmistetaan, että tietoa hyödynnetään, ja niin edelleen. Konkreettisia vastauksia näihin kysymyksiin ei oikein vielä löydy, mutta yleisellä tasolla on selvää, että välineiden ohella tarvitaan oikeanlaista, asukaslähtöistä asennetta ja osaamista sekä riittäviä, oikein kohdennettuja resursseja tiedon hallintaan ja yhteistyön rakentamiseen.

Omassa esityksessämme kerroimme siitä, miten Muistojen Nikkilä -projektissa on kerätty ja jaettu paikkaan liittyviä muistoja ja kokemuksia. Tässäkin projektissa vaikuttavuutta on melko vaikea osoittaa. Henkilökohtaisesti tiedän, että Nikkilä-muistojen läpikäyminen on muuttanut omaa käsitystäni paikasta ja siihen liittyvistä merkityksistä. Vaikuttavuus edellyttää kuitenkin sitä, että ajattelun muutosta tapahtuu laajemminkin.

Yksi konkreettinen tulos Muistojen Nikkilä –projektin vaikuttavuudesta oli yhteistyössä paikallisten toimijoiden, Sibbo Hembygdsföreningenin ja Sipoon rakennusperinne –yhdistysten sekä taiteilija Maikku Huovilan kanssa helmikuussa 2017 toteutettu Muistojen Nikkilä –kyläilta, jossa projektin aikana kertynyttä materiaalia tutkittiin yhdessä nikkiläläisten kanssa. Tapahtuma oli kaikin puolin oikein onnistunut.

Tavoitteenamme on jatkossakin toteuttaa toimenpiteitä, joissa paikkamuistot otetaan osaksi suunnittelua mahdollisimman monella eri tasolla. Sähköiset työkalut voivat tukea vaikuttavuutta, mutta tarvitaan myös muita resursseja. Konferenssiesityksessään Maarit Kahila mainitsi Lahden kaupungin hyvänä esimerkkinä siitä, miten karttakyselyillä kerätty tieto on tuotu kaupungin paikkatietojärjestelmän kautta kaikkien työntekijöiden saataville. Tämäkään ei tapahdu itsestään, vaan vaatii paljon työtä ja tahtoa. Tiedonkeruun ohella onkin muistettava panostaa myös aineiston käsittelyyn, analysointiin ja jatkokäyttöön.

Eihän jätetä osallistumista kesken, vaan pidetään huolta arvokkaasta osallistumisen kautta kerätystä aineistosta ja rakennetaan siitä uutta tietoa!