Liveraportointia kyläkävelyllä

Kirjoitettu: 6.3.2017

Sosiaalisessa mediassa on helppo tehdä näkyväksi reaalimaailmassa tapahtuvia asioita. Liveraportoinnilla tarkoitetaan erilaisten tapahtumien kulun kuvaamista ja raportointia some-kanavissa.

Tällainen raportoiva työtapa ei ole vielä lyönyt läpi kaupunkisuunnittelussa, vaikka esimerkiksi livestriimauksen käyttö isommissa tilaisuuksissa on jo melko yleistä. Liveraportoinnin näkökulmasta olisi tärkeää lanseerata tapahtumalle etukäteen oma yksilöllinen tunniste eli hashtag, jotta postaukset on helppo löytää somesta tapahtuman aikana ja sen jälkeen.

Ulkoilmatapahtumien liveraportoinnissa on omat haasteensa. Kuvaamisessa on huomioitava ympäristö ja olosuhteet. Pakkasella kännykän akku kuluu nopeasti, joten vara-akut ovat tarpeen. Kylmyys tai sade voi myös muilla tavoin haitata laitteen käyttöä. Julkisella paikalla kuvattaessa on ihmisiltä kysyttävä lupa kuvaamiseen ja kuvien julkaisemiseen somessa.

Ystäväni Reetta Hyvärinen, Kirkkonummen kuntavaaliehdokas, järjesti sunnuntaina 5.3.2017 kyläkävelytapahtuman viidessä eri Kirkkonummen kylässä. Reetan ideana oli käydä keskustelua paikallisten asukkaiden kanssa siitä, mikä kylissä on hyvin ja mitä pitäisi kehittää. Olin mukana dokumentoimassa tapahtumaa. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta, kun käytin Instagramia liveraportointiin kyläkävelyllä. Päivä oli oikein onnistunut, ja tuloksia voi katsella Reetan Instagram-sivulta.

Kyläkävelyllä keskusteltiin monista aiheista, kuten liikenneturvallisuudesta, asuinalueiden kehittämistarpeista ja hyvistä puolista, yhteisöllisyyden edistämisestä. Myös paikallishistoriaan liittyviä mielenkiintoisia yksityiskohtia tuli esiin. Esimerkiksi alla olevaan Veikkolan taksiasemaan liittyen eräs asukas mainitsi: “Eräs taksikuski kertoi, että tämä on hänen lapsuudenkotinsa”.

Liveraportointia kannattaisi hyödyntää enemmän esimerkiksi kaavakävelyillä ja muissa kaavoituksen tapahtumissa. Sen sijaan, että käytetään aikaa keskustelumuistioiden kirjoittamiseen, voisi tapahtuman aikana julkaista somessa poiminnat keskusteluista aiheeseen liittyvään kuvaan yhdistettynä.

Liveraportoinnin ideana on, että sitä voi tehdä kuka vain. Reetan kyläkävelyllä minä olin ainoa raportoija, mutta innostamalla osallistujia raportoimaan itse, voidaan saada moniäänisempi lopputulos, eräänlainen kollektiivinen muistio tapahtumasta. Suosittelen!

Kokemuksia paikkamuistojen kartoituksesta

Kirjoitettu: 10.11.2016

Vanha apteekin talo ja siihen liittyvä muisto
Vanha apteekin talo Nikkilässä ja siihen liittyvä muisto.

Sosiaalinen media täydentää hyvin karttakyselyä paikkaan liittyvien muistojen kartoittamisessa ja jakamisessa. Muistojen Nikkilä -projektissa tutkin some-kanavia karttakyselyä täydentävänä ja rikastavana välineenä. Hashtag #muistojennikkilä lanseerattiin muistojen jakamiseen somessa, ja karttakyselyllä kerättyjä muistoja on jaettu edelleen Instagramissa ja Twitterissä eräänlaisena kevytraportointina. Tällä hetkellä työn alla on muistojen analysointi.

Ei liene yllätys, että kyselyn avulla kerätyt muistot ovat henkilökohtaisempia kuin somessa jaetut. Erityisesti Muistojen Nikkilä -kysely oli rakennettu siten, että se ohjaa kertomaan henkilökohtaisia muistoja. Sen sijaan somessa muistoista tulee jaettuja. Esimerkiksi paikallisissa Facebook-ryhmissä jaetut muistot herättävät keskustelua, historiatietoa täydennetään ja korjataan, ja näin muistoista tulee jaettuja tai jopa yhteisöllisiä.

Sekä karttakyselyssä että somessa valokuvat herättävät muistelemaan. Valokuvien ei välttämättä edes tarvitse olla vanhoja. Muistojen Nikkilä -kyselyssä esillä olleet, vuonna 2005 otetut kuvat kylän vanhoista rakennuksista innostivat kertomaan niihin liittyviä kokemuksia ja muistoja. Esimerkiksi yllä oleva kuva vanhasta apteekin talosta Nikkilän keskustassa toi vastaajalle mieleen lapsuudenmuistoja kaupasta, joka rakennuksessa aikoinaan toimi.

Muistot ovat moniaistisia ja moniulotteisia

Muistitietotutkija Kaisu Kortelainen (2013) on havainnut tutkimuksessaan, että paikkamuistot ovat moniaistisia. Niihin liittyy visuaalisten näkymien ohella ääniä, hajuja, erilaisia tuntemuksia ja jopa makuja. Aistit esiintyvät myös Nikkilän muistoissa: alla oleva muisto kertoo suutarin verstaasta, johon liittyy verstaan tuoksu.

Aistit esiintyvät myös Muistojen Nikkilässä.
Aistit esiintyvät myös Muistojen Nikkilässä.

Kokemusten näkökulmasta paikkamuistoihin liittyy toiminnallisia, fyysisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi PehmoGIS-menetelmillä on kerätty tietoa siitä, miten asukkaat kokevat ympäristön toiminnallisesti, sosiaalisesti ja emotionaalisesti suhteessa omaan elämäänsä ja elämäntapaansa. (Kyttä, Broberg & Kahila, 2009).

Suunnittelun näkökulmasta aineiston analysointi vaatinee kuitenkin konkreettisemman lähestymistavan. Edellisten luokittelujen ohella käytännön suunnittelua palvelee hyvin muistojen sijoittaminen kartalle. Myös muistojen luokittelu niihin liittyvien fyysisten elementtien, kuten rakennusten, kulkuväylien, maisema-alueiden, perusteella voi olla tarpeen. Toisaalta kiinnostavaa voi olla myös muistoihin liittyvä toiminta: mitä eri paikoissa on tehty.

Nikkilän muistoja analysoidessani olen havainnut, että yksi muisto voi liittyä samanaikaisesti useampaan eri paikkaan. Esimerkiksi alla olevassa muistossa viljapelto on ohikulkupaikka ja maisemallinen kokemus, mutta muistoon sisältyy myös odotus tulevasta kulttuurikokemuksesta Nikkilän entisen sairaala-alueen vanhassa hallintorakennuksessa. Niin ikään voi yksi ja sama paikka saada erilaisia merkityksiä eri muistoissa: rakennus voi olla sekä työpaikka että iloisen juhlan tapahtumapaikka.

Minns när vi gick
Samassa muistossa voi yhdistyä monta eri paikkaa ja ulottuvuutta.

Muistojen moniulotteisuudesta johtuen niiden automaattinen luokittelu on haastavaa, ellei mahdotonta. Väitän, että muistojen luokitteluun tarvitaan ihmisen tulkintaa. Toisaalta aineistojen määrä on ainakin toistaiseksi Nikkilän projektissa kohtuullisen pieni, joten manuaalinen käsittely ei ole ylitsepääsemätön ponnistus. Lisäksi itse luokittelemalla muistojen merkitykset tulee sisäistettyä syvällisemmin, kuin valmiita tuloksia lukemalla.

Oletko sinä hyödyntänyt muistoja kaupunkisuunnittelussa tai suunnitteluun liittyvässä tutkimuksessa?

Lähteet:

Kortelainen, Kaisu. 2013. Muistin kuvia tehdasyhteisöstä. Moniaistisuus etnografiassa ja muistitietotutkimuksessa. Teoksessa: Granö, P., Keskitalo, A. & Ronkainen, S. (toim.) Visuaalisen kokemus – johdatus moniaistiseen analyysiin. Lapin yliopistokustannus.

Kyttä, Marketta, Broberg, Anna & Kahila, Maarit. 2009. Lasten liikkumista ja terveyttä edistävä urbaani ympäristö. Yhdyskuntasuunnittelu vol.47:2.