Kun osallistaminen kääntyi päälaelleen

Kirjoitettu: 27.1.2018

Vuosikaudet kaavoittajat ja kaupunkisuunnittelijat ovat pähkineet, millä tavalla innostaa asukkaita ja kuntalaisia osallistumaan suunnitteluun. Nyt tilanne onkin kääntynyt toisin päin: aktiiviset kansalaiset ovat itse organisoineet someryhmiä, joissa viranhaltijat poikkeuksia lukuun ottamatta loistavat poissaolollaan.

Osallistaminen on kääntynyt päälaelleen. Kaupunkilaisten itseorganisoitumisen näkökulmasta onkin kysymys siitä, miten viranhaltijoita osallistetaan eli miten heidät saadaan osallistumaan asukkaiden foorumeilla!

Uutta, sosiaalisen median kautta organisoituvaa osallistumista ei vielä osata arvostaa, kirjoittaa Pauliina Seppälä URA-lehden artikkelissaan. Hän kritisoi organisaatiolähtöistä ajattelua ja toteaa: “…osallistuminen tapahtuu jo, joka päivä, ilman että mikään organisaatio kutsuu osallistumaan.” Käynnissä on muutos organisaatiokeskeisestä ihmiskeskeiseen yhteiskuntaan.

Yhteiskunta muuttuu, muuttuuko suunnittelukulttuuri?

Sosiaalinen media kaupunkisuunnittelussa -kyselyni tuloksissa näkyy sosiaalisen median rinnalla nouseva uudenlainen ajattelu avoimemmasta ja vuorovaikutteisemmasta suunnittelukulttuurista:

“Kaupunkisuunnittelu siirtyy pois professioon ja asiantuntijajargoniin perustuvasta sulkeutuneisuudesta kohti käytäntöjä, joissa hallinto ja kansalaisten toiminta tukevat parhaimmillaan toinen toisiaan.”

Sen vastavoimana on kuitenkin vielä voimakas epäluulo sosiaalista mediaa ja siellä tapahtuvaa osallistumista kohtaan:

”Jos sellainen otetaan käyttöön on se kovin arveluttavaa.”

Toisaalla kansalaiset toivovat hallinnon mukanaoloa someryhmissään:

“Se, että virkamiehet näkyy ylipäätään esim. fb-ryhmissä on sinänsä tärkeää. On tärkeää tavallisille kansalaisille, että virkamiehet osoittaa kiinnostusta ja ovat ylipäätään läsnä somessa.”, totesi eräs kaupunkiaktivismi kyselyni tuloksista keskusteltaessa.

Monimuotoisempaa osallistumista

Hallinnon järjestämä osallistaminen ja itseorganisoituva osallistuminen nähdään toistensa vastakohtina, tai ainakin vastinpareina. Itsekin käytän näitä kategorisoivia ilmaisuja, koska osallistuminen on tähän asti näyttäytynyt pääasiassa näin: hallinto osallistaa kuntalaisia omissa kanavissaan ja omilla välineillään, kun taas asukkaat organisoituvat itse muualla. Kategorinen ajattelu on kuitenkin omiaan lisäämään kuiluja. Luokittelu on tarpeen asioiden ymmärtämiseksi, mutta siihen ei pidä jumiutua.

Näiden kahden ääripään välillä on muitakin osallistumisen muotoja. Mitä enemmän osallistumista toteutetaan ja kehitetään, sen monimuotoisemmiksi toimintatavat kehittyvät. Tällä hetkellä puhutaan paljon osallistumisen mahdollistamisesta, joka käsittääkseni ei olisi hallintolähtöistä, mutta ei ihan itseorganisoituvaakaan. Se sisältää myös ajatuksen, voisivatko virkamiehet ja paikalliset toimijat ihan aidosti olla jonain päivänä samalla foorumilla saman arvoisina.

Osallistumista mahdollistavaa konseptia kehiteltiin aikoinaan jo yli kymmenen vuotta sitten OPUS-tutkimushankkeessa. Espoon keskukseen toteutetun kehittämisfoorumin ideana oli olla hallinnon ja kaupunkilaisten yhteinen foorumi, avoin ja keskusteleva yhteisen tiedon rakentamisen paikka.

Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia uusille osallistumisen muodoille. Yksi esimerkki tämän päivän kehittämisfoorumista on Jyväskylän kaupungin perustama Facebook-ryhmä Kehä Vihreän kehittäjät. Ryhmä vaikutti ensi silmäyksellä itseorganisoituneelta, mutta tarkemmin katsottuna sen on hallinnon käynnistämä. Täysin hallintolähtöiseksi en sitä kuitenkaan sanoisi, koska siellä voi vapaasti avata keskustelua haluamastaan aiheesta käsillä olevan teeman puitteissa.

Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle (2017) lähestyvät osallistumisen monimuotoistumista kirjoittaessa hallinnon ja kaupunkiaktivismin suhteesta ja raja-aitojen ylittämisestä Kvartti-lehdessä:

“Myös viranhaltija voi olla aktivisti. Mielikuvaa kaupunkilaisten ja kaupungin hallinnon erillisyydestä voi pyrkiä välttämään puhumalla yhdestä kaupunkiyhteisöstä.”

He avaavat kirjoituksessaan myös laajennetun osallisuuden käsitettä:

“Kaikkien ei tarvitse olla aktivisteja, mutta aktivistit rakentavat toiminnallaan edellytyksiä myös vähemmän aktiivisten osallisuudelle.”

Tätä voinee tulkita myös niin, että osallistaminen ei enää ole ainoastaan hallinnon tehtävä: myös kaupunkiaktivistit toimivat osallistajina ja edistävät paitsi muiden kuntalaisten, myös viranhaltijoiden ja muiden hallinnon edustajien osallistumista.

Hallinnon pitää vain lähteä mukaan ja aloittaa matka kohti #somehallinto’a!

Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa osallistumisen mahdollistaminen? Tuleeko mieleesi hyviä esimerkkejä?

Pois somekuplasta

Kirjoitettu: 8.6.2017

Somekupla on ilmiö, joka nykyään usein nousee esiin someaiheisissa keskusteluissa. Eilen keskiviikkona 7.6.2017 olin sparraamassa somehallintoa Kuntademokratiaverkoston tapaamisessa, ja kupla oli sielläkin yhtenä keskustelun aiheena. Todettiin, että kuplautuminen hankaloittaa kuntalaisten tavoittamista somessa. On kuitenkin mahdollista pyrkiä pois kuplasta.

Somekupla tarkoittaa sitä, että joko itse valitsemalla tai somepalvelun ohjelmakoodin (algoritmien) ohjaamana käyttäjä päätyy somekeskusteluihin samanmielisten kanssa. Julkisen keskustelun sijaan moni valitsee nykyään suljetut ryhmät, jotta voi hallita yksityisyyttään. Toisaalta myös monen somekanavan algoritmit suodattavat uutisvirtaan viestejä, joista käyttäjän oletetaan olevan kiinnostunut.

Sosiaalisen median palveluiden tapa näyttää käyttäjille samantyyppistä sisältöä, josta käyttäjä on ollut kiinnostunut, vahvistaa kuplautumista. Jokaisella käyttäjällä on oma kuplansa, jonka ulkopuolella keskustelu näyttää erilaiselta.

Käyttäjien valintoihin ei voi vaikuttaa, mutta sosiaalisen median monitorointityökaluilla voi seurata julkista some-keskustelua ilman, että algoritmi suodattaisi tietämättäsi pois poikkeavia mielipiteitä. Olen saanut testata yhtä monitorointivälinettä, ViidakkoMonitoria, joka on KoodiViidakko-nimisen yrityksen mediaseurantatyökalu. Sen avulla voi seurata paitsi yleisimpiä some-palveluita, myös suosituimpia blogeja, keskustelupalstoja sekä verkkomedioita.

Voin lämpimästi suositella ViidakkoMonitoria myös kunnille ja kaupunkisuunnitteluorganisaatioille. Seurantatyökalun avulla voit itse määritellä, mitä aiheita haluat seurata. Moni somekyselyyni vastannut kertoi seuraavansa somessa tiettyjä aiheita tai hashtageja. Juuri tämän tyyppistä someseurantaa helpottaa monitori, joka kerää tiedot yhteen paikkaan useammasta eri kanavasta. Datan voi myös helposti ottaa talteen jatkokäsiteltäväksi ja analysoitavaksi. On muuten tutkijallekin aika näppärä apuväline.

 

PS. Kuvassa poseeraa uusi ystäväni #somepöllö Häästäk, joka muistuttaa meitä siitä, että somessa ei aina tarvitse olla niin vakava. 😉 Ja, että kannattaa käyttää tunnisteita.