Kategoria: Osallistumisen kehittäminen

Karttakysely ja sosiaalinen media joukkoistamisessa

Kirjoitettu: 7.4.2018

Sosiaalinen media täydentää karttakyselyä joukkoistamisessa. Näin todettiin Sipoon Muistojen Nikkilä -projektissa, jossa selvitettiin rakennetuun kulttuuriympäristöön liittyviä arvostuksia, kokemuksia ja muistoja joukkoistamalla. Työkaluina projektissa käytettiin Maptionnaire-kyselytyökalua, Instagramia, Twitteriä ja Facebookia.

Tuoreessa artikkelissani ”Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage” raportoin Muistojen Nikkilä -projektin tuloksia ja analysoin siinä sovelletun joukkoistamismallin toimivuutta.

Kulttuuriympäristön asukaslähtöistä arviointia

Yleensä asiantuntijat määrittelevät, mitkä rakennetun ympäristön kohteet ovat arvokkaita. Kiinnostus kartoittaa myös kuntalaisten näkemyksiä vanhojen rakennusten koetusta arvosta on kuitenkin lisääntynyt. Muistojen kartoitus on yksi tapa pyrkiä ymmärtämään, minkälaisia merkityksiä kulttuuriympäristöön liittyy. Paikkamuistoja on tässä tarkoituksessa kartoitettu Sipoon lisäksi ainakin Hangossa ja Nastolassa. Juha Marttila on analysoinut Nastolan kyselyn tuloksia opinnäytetyössään (Marttila, 2017).

Mitä on joukkoistaminen?

Joukkoistaminen-termiä (crowdsourcing) käytetään kaupunkisuunnittelun käytännöissä ja tutkimuksessa hyvin monenlaisissa tarkoituksissa paikallisen tiedon keruusta ideointiin ja suunnitelmien arviointiin. Osa tutkijoista katsoo, että kaupunkisuunnittelun kontekstissa pelkkä tiedonkeruu ei ole joukkoistamista, vaan joukkoistamisen tulisi liittyä suunnitteluratkaisujen kehittelyä, ja myös vaihtoehtojen arviointi sekä parhaan ratkaisun valinta tulisi tehdä joukkoistamalla. Toisaalta joukkoistaminen voidaan ymmärtää tietyn suunnitteluun liittyvän osatehtävän ulkoistamisena, jolloin myös paikallisen tiedon keruuta voidaan pitää joukkoistamisena.

Yhteistä kaikille joukkoistamismalleille on, että:

  • joukkoistaminen tapahtuu verkossa,
  • osallistujajoukko on laaja ja monipuolinen.

Kaupunkisuunnittelun kontekstissa joukkoistaminen liittyy aina jonkun suunnitteluongelman tai -kysymyksen ratkaisemiseen.

Puhuin joukkoistamisesta myös tammikuussa #Kaupunkisome – Kuplia vai kansanvaltaa? -tapahtumassa Tiedekulmassa, ja silloin hahmottelin joukkoistamisen portaista alla olevan kuvan. Esitys löytyy kokonaisuudessaan SlideSharesta.

Joukkoistamisen portaat
Joukkoistamisen portaat. Paikallisen tiedon sekä ehdotusten ja ideoiden keruu on suunnittelussa arkipäivää. Milloin siirrymme seuraavalle tasolle, joukkoistamaan suunnitteluratkaisuja?

Eri välineet täydentävät toisiaan

Nikkilässä joukkoistamisen avulla onnistuttiin tavoittamaan paikkamuistoja ja merkityksiä, mutta menetelmässä on silti paljon kehitettävää. Toisaalta sosiaalinen media täydensi tärkeällä tavalla karttakyselyn tuloksia, mutta käytännössä kahden hyvin erilaisen ja monimuotoisen aineiston yhdistäminen oli työlästä. Kyselyn avulla saatiin kerättyä suuri määrä muistoja, kun taas sosiaalisessa mediassa käyttäjät jakoivat kuvia ja rakensivat keskustellen jaettuja muistoja.

Karttakysely mahdollisti asiantuntijoiden tekemän kulttuuriperintöselvityksen ja paikallisten näkökulman vertailun. Nikkilän keskustan alueella nämä näkemykset olivat hyvin saman suuntaisia: kyselyn vastaajat pitivät arvokkaina kaikkia asiantuntijoiden arvottamia rakennuksia yhtä lukuunottamatta. Negatiivisia arvioita herättänyt rakennus oli alla näkyvä ”Aravatalo”, toimistokäyttöön muutettu asuinkerrostalo 1940-luvulta.

Aineeton kulttuuriperintö näkyväksi

Joukkoistamalla myös täydennettiin kulttuuriperintötietoja, kun vastaajat lisäsivät kartalle itselleen arvokkaita rakennuksia. Osa näistä oli jo purettuja rakennuksia, joista vastaajilla on muistoja. Yksi esimerkki jo puretusta rakennuksesta on alla oleva Nikkilän bussiterminaali 1980-luvulta.

Puretut rakennukset ja niihin liittyvät muistot ovat osa aineetonta kulttuuriperintöä samoin kuin rakennusperintöön liittyvä toiminta. Muistojen Nikkilä -projektin tulokset korostavat vanhan kylänraitin, Iso Kylätien merkitystä menneen ajan kauppakatuna. Kadun varren vanhoissa puutaloissa toimii nykyiselläänkin joitakin pienyrityksiä, kuten kahvila (kuva alla), kirpputori, autokorjaamo ja erikoistarvikeliikkeitä. Yritystoiminta entisellä kauppakadulla muistuttaa meitä menneestä elämäntavasta.

Näyttää siltä, että kiinnostus kulttuuriympäristöön liittyvien muistojen kartoitukseen on lisääntynyt. Joukkoistamista voi käyttää erityisesti merkitysten, arvojen ja muistojen, mutta myös rakennusten käyttötiedon keräämisessä. Menetelmiä kannattaa kehittää nyt tehtyjen tutkimusten pohjalta entistä toimivammiksi. Tiedonkeruun ohella arvokasta on kulttuuriperintöön liittyvän keskustelun ja tietoisuuden lisääntyminen.

Lähteet:

Nummi, P. (2018). Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage. Urban Planning, 3(1), 100–115.

Marttila, Juha. (2017). Verkko-osallistaminen kaupunkisuunnittelussa. Case: Kotiseutuni Nastola -kyselyn tulosten analysointi. Opinnäytetyö, Lahden ammattikorkeakoulu.

Kun osallistaminen kääntyi päälaelleen

Kirjoitettu: 27.1.2018

Vuosikaudet kaavoittajat ja kaupunkisuunnittelijat ovat pähkineet, millä tavalla innostaa asukkaita ja kuntalaisia osallistumaan suunnitteluun. Nyt tilanne onkin kääntynyt toisin päin: aktiiviset kansalaiset ovat itse organisoineet someryhmiä, joissa viranhaltijat poikkeuksia lukuun ottamatta loistavat poissaolollaan.

Osallistaminen on kääntynyt päälaelleen. Kaupunkilaisten itseorganisoitumisen näkökulmasta onkin kysymys siitä, miten viranhaltijoita osallistetaan eli miten heidät saadaan osallistumaan asukkaiden foorumeilla!

Uutta, sosiaalisen median kautta organisoituvaa osallistumista ei vielä osata arvostaa, kirjoittaa Pauliina Seppälä URA-lehden artikkelissaan. Hän kritisoi organisaatiolähtöistä ajattelua ja toteaa: ”…osallistuminen tapahtuu jo, joka päivä, ilman että mikään organisaatio kutsuu osallistumaan.” Käynnissä on muutos organisaatiokeskeisestä ihmiskeskeiseen yhteiskuntaan.

Yhteiskunta muuttuu, muuttuuko suunnittelukulttuuri?

Sosiaalinen media kaupunkisuunnittelussa -kyselyni tuloksissa näkyy sosiaalisen median rinnalla nouseva uudenlainen ajattelu avoimemmasta ja vuorovaikutteisemmasta suunnittelukulttuurista:

”Kaupunkisuunnittelu siirtyy pois professioon ja asiantuntijajargoniin perustuvasta sulkeutuneisuudesta kohti käytäntöjä, joissa hallinto ja kansalaisten toiminta tukevat parhaimmillaan toinen toisiaan.”

Sen vastavoimana on kuitenkin vielä voimakas epäluulo sosiaalista mediaa ja siellä tapahtuvaa osallistumista kohtaan:

”Jos sellainen otetaan käyttöön on se kovin arveluttavaa.”

Toisaalla kansalaiset toivovat hallinnon mukanaoloa someryhmissään:

”Se, että virkamiehet näkyy ylipäätään esim. fb-ryhmissä on sinänsä tärkeää. On tärkeää tavallisille kansalaisille, että virkamiehet osoittaa kiinnostusta ja ovat ylipäätään läsnä somessa.”, totesi eräs kaupunkiaktivismi kyselyni tuloksista keskusteltaessa.

Monimuotoisempaa osallistumista

Hallinnon järjestämä osallistaminen ja itseorganisoituva osallistuminen nähdään toistensa vastakohtina, tai ainakin vastinpareina. Itsekin käytän näitä kategorisoivia ilmaisuja, koska osallistuminen on tähän asti näyttäytynyt pääasiassa näin: hallinto osallistaa kuntalaisia omissa kanavissaan ja omilla välineillään, kun taas asukkaat organisoituvat itse muualla. Kategorinen ajattelu on kuitenkin omiaan lisäämään kuiluja. Luokittelu on tarpeen asioiden ymmärtämiseksi, mutta siihen ei pidä jumiutua.

Näiden kahden ääripään välillä on muitakin osallistumisen muotoja. Mitä enemmän osallistumista toteutetaan ja kehitetään, sen monimuotoisemmiksi toimintatavat kehittyvät. Tällä hetkellä puhutaan paljon osallistumisen mahdollistamisesta, joka käsittääkseni ei olisi hallintolähtöistä, mutta ei ihan itseorganisoituvaakaan. Se sisältää myös ajatuksen, voisivatko virkamiehet ja paikalliset toimijat ihan aidosti olla jonain päivänä samalla foorumilla saman arvoisina.

Osallistumista mahdollistavaa konseptia kehiteltiin aikoinaan jo yli kymmenen vuotta sitten OPUS-tutkimushankkeessa. Espoon keskukseen toteutetun kehittämisfoorumin ideana oli olla hallinnon ja kaupunkilaisten yhteinen foorumi, avoin ja keskusteleva yhteisen tiedon rakentamisen paikka.

Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia uusille osallistumisen muodoille. Yksi esimerkki tämän päivän kehittämisfoorumista on Jyväskylän kaupungin perustama Facebook-ryhmä Kehä Vihreän kehittäjät. Ryhmä vaikutti ensi silmäyksellä itseorganisoituneelta, mutta tarkemmin katsottuna sen on hallinnon käynnistämä. Täysin hallintolähtöiseksi en sitä kuitenkaan sanoisi, koska siellä voi vapaasti avata keskustelua haluamastaan aiheesta käsillä olevan teeman puitteissa.

Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle (2017) lähestyvät osallistumisen monimuotoistumista kirjoittaessa hallinnon ja kaupunkiaktivismin suhteesta ja raja-aitojen ylittämisestä Kvartti-lehdessä:

”Myös viranhaltija voi olla aktivisti. Mielikuvaa kaupunkilaisten ja kaupungin hallinnon erillisyydestä voi pyrkiä välttämään puhumalla yhdestä kaupunkiyhteisöstä.”

He avaavat kirjoituksessaan myös laajennetun osallisuuden käsitettä:

”Kaikkien ei tarvitse olla aktivisteja, mutta aktivistit rakentavat toiminnallaan edellytyksiä myös vähemmän aktiivisten osallisuudelle.”

Tätä voinee tulkita myös niin, että osallistaminen ei enää ole ainoastaan hallinnon tehtävä: myös kaupunkiaktivistit toimivat osallistajina ja edistävät paitsi muiden kuntalaisten, myös viranhaltijoiden ja muiden hallinnon edustajien osallistumista.

Hallinnon pitää vain lähteä mukaan ja aloittaa matka kohti #somehallinto’a!

Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa osallistumisen mahdollistaminen? Tuleeko mieleesi hyviä esimerkkejä?