Suunnittelukilpailuilla on vahva asema suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa. Kilpailuilla on  vakiintuneet käytännöt, joihin nykyaikainen vuorovaikutus ei ole perinteisesti kuulunut. Kilpailuilla on kuitenkin merkittävä vaikutus maankäytön suunnitteluun, joten on perusteltua pyrkiä kehittämään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia myös kilpailuprosesseissa.

Erilaisten kokeilujen myötä kilpailuehdotusten esittelystä netissä on tullut varsin yleinen käytäntö ja usein kilpailuehdotuksia on myös mahdollista kommentoida verkossa. Muun muassa Helsingissä on tunnistettu tarve kehittää aikaisempaa avoimempia ja osallistavampia kilpailukäytäntöjä. Kaupungin vuoden 2017 toimintaympäristöraportissa todetaan, että ”suunnittelukilpailuja avataan vuoropuhelulle ja jo ennen kilpailua kaupunkilaisilta voidaan kerätä toiveita ja ideoita tai valmistella kilpailuohjelmaa.”

Osallistumisella on annettavaa 

Keväällä julkaistussa kirja-artikkelissamme (Enhancing E-Participation in Urban Planning Competitions) avaamme Maarit Kahila-Tanin ja Susa Erärannan kanssa kahden tapaustutkimuksen avulla suunnittelukilpailujen ja kansalaisosallistumisen suhdetta. Tulokset osoittavat, että kansalaisosallistumisella on annettavaa sekä kilpailuprosesseissa että alueiden jatkosuunnittelussa.

Artikkelissa esitellyt Vaasan Palosaaren salmen ja Sipoon Jokilaakson ideakilpailut ovat olleet eräänlaisia (vaikka eivät toki ainoita) pioneereja vuorovaikutteisemman kilpailuprosessin kehittämisessä. Molemmissa kilpailuissa tavoitteena oli mahdollisimman laaja kansalaisosallistuminen kilpailun eri vaiheissa: ennen kilpailua ja kilpailuehdotusten arvioinnissa. Esimerkiksi Vaasassa osallistujat velvoitettiin huomioimaan kilpailua ennen kerättyä asukkaiden kokemuksellista tietoa ehdotuksen suunnittelussa, ja molemmissa kilpailuissa ehdotukset olivat netissä arvioitavana. 

On yleistä, että kansalaisvuorovaikutuksen vaikuttavuus kilpailun voittajan valintaan on heikkoa, koska pääasiassa asiantuntijoista koostuva tuomaristo valitsee voittajan. Joidenkin näkemysten mukaan julkisen palautteen ei pitäisi edes antaa vaikuttaa arviointiryhmän näkemyksiin. Kansalaisten näkökulmasta onkin harhaanjohtavaa järjestää kilpailuehdotusten arviointi tai jopa äänestys, mikäli mielipiteitä ei voida ottaa huomioon.

Vuorovaikutuksella tietoa jatkosuunnitteluun

Seurasimme Vaasan ja Sipoon suunnitteluprosesseja kilpailun valmistelusta asemakaavoitukseen asti. Vaikka kilpailuehdotuksista saatu palaute ei suoraan vaikuttanut voittajan valintaan, tieto koettiin kuitenkin arvokkaaksi alueiden jatkosuunnittelulle. Palautetiedon hyödyntäminen kilpailuvaiheen jälkeen ei kuitenkaan ole itsestään selvää: kilpailuvaiheen aikana kertynyt tieto unohtuu helposti. Koska tiedon kuljettaminen läpi koko suunnitteluprosessin vaatii suunnitelmallisuutta ja tahtoa, riippuu lopputulos paljon organisaation ja henkilöiden motivaatiosta ja siitä, kuinka tärkeäksi kansalaisnäkökulma koetaan.

Tampereen Hiedanrannan ideakilpailu on ajankohtainen esimerkki vuorovaikutuksen kytkemisestä jatkosuunnitteluun. Kilpailuvaiheen jälkeen kaupunki käynnisti yhteistyössä tutkijoiden kanssa ”Ideakilpailun jatkot”. Jatkot toteutettiin neljän työpajan sarjana, joissa ideakilpailun parhaita ehdotuksia työstettiin eteenpäin yhteistyössä kansalaisten, tutkijoiden ja suunnittelijoiden kesken. Lopuksi vuorovaikutuksen anti koottiin näyttäväksi julkaisuksi, jonka auttanee tiedon välittymisessä.

Sähköinen osallistuminen tehostaa myös tuomarointia

Laajan vuorovaikutuksen näkökulmasta ongelmallista on se, että kilpailuasiakirjat edelleen tuotetaan asiantuntija-arviointia silmällä pitäen. Vaikka kilpailun tuomaristokin tutkii ehdotuksia usein ensisijaisesti sähköisessä muodossa, kilpailuehdotukset laaditaan edelleen perinteisessä ”planssiformaatissa”. Planssit ovat parhaimmillaan näyttelyssä, netissä niiden tutkiminen on kömpelöä.

Ensimmäinen suunnittelukilpailu, jossa esitystekniikkaa on radikaalisti uudistettu, on Hyvinkään Sveitsin alueen ideakilpailu. Tämä hanke, jossa kilpailuehdotukset julkaistiin selainpohjaisella 3D-alustalla, oli yksi KiraDIGI-rahoitusta saanut kokeiluhanke. Uudenlainen esitystekniikka palveli sekä kansalaisosallistumista että tuomareiden työskentelyä. Kokeilusta saatiin ilmeisen hyviä kokemuksia, ja menetelmä on sovellettavissa pienellä räätälöinnillä myös muissa kilpailuissa. 

Lisää kokeiluja ja vaikuttavuutta

Vuorovaikutuksen lisäämistä on nyt kokeiltu kilpailuprosessin eri vaiheissa melko hyvällä menestyksellä. Toivon, että jatkossa vuorovaikutuksen vaikuttavuus lisääntyy entisestään niin kilpailuohjelmien valmistelussa kuin voittajan valinnassa ja jatkosuunnitteluun välittyvissä evästyksissä. Odotan myös uusia kokeiluita, joissa kilpailuehdotusten esitystekniikkaa kehitetään Hyvinkään kokemusten pohjalta edelleen. Tulevaisuuden haaste on myös vuorovaikutuksen kytkeminen varsinaiseen kilpailuvaiheeseen. Se nostaisi kilpailuiden osallistavuuden aivan uudelle tasolle.