Kapulakieli tekee hallaa osallistumiselle. Se sumentaa viestin. Vaikka kuvat puhuvat puolestaan, suunnitelma tarvitsee rinnalleen sanallista selostusta, jotta sisältö ja merkitys avautuvat. Kaavojen selostukset ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta liian pitkiä luettavaksi eikä kielenhuoltoon ehditä panostaa. Todella usein käy mielessä, mahtaako kukaan edes lukea niitä.

Kaavaselostukset on oma lukunsa. Niiden ohella suunnittelijat ja virkamiehet tuottavat tekstiä nettisivuille, sähköpostiin, tiedotteisiin, kirjeisiin, sopimuksiin, kuulutuksiin ja niin edelleen. Anja Alasilta kirjoittaa blogissaan, että Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan yli puolet valtionhallinnon työajasta kuluu tekstien parissa. Uskoisin, että sama pätee kaavoitukseenkin. Kuinka monelle suunnittelijalle on kuitenkaan tullut mieleen, että kirjoittamista voisi harjoitella?

Kaavoittajan pitää pystyä puhumaan ja kirjoittamaan suunnitelmista asukkaille ja muille toimijoille ymmärrettävällä yleiskielellä. Se ei ole pahitteeksi asiantuntijoidenkaan välisessä vuorovaikutuksessa. Itse asiassa viestinnän selkeys on aivan yhtä tärkeää, kun eri alojen asiantuntijat puhuvat keskenään. Asukkaat nimittäin uskaltavat yleensä kysyä, mitä tarkoitat, mutta asiantuntijalla kynnys on korkealla.

Jos kaavoittajan tekstit eivät avaudu aina edes muille maankäytön suunnittelun asiantuntijoille, miten kieli voisi olla ymmärrettävää kaikille kuntalaisille?

Uudet kuntatyöntekijät oppivat kapulan helposti ja nopeasti. Vaikeampaa on kapulakieltä taitavien lähteä pois omalta mukavuusalueeltaan. Seuraavan uuden suunnittelijan aloittaessa työtä kunnassa, kannattaisi tuore näkemys hyödyntää oman kielen huoltamiseen. Opettavaista olisi myös luetuttaa tekstejä todellisilla lukijoilla.

Alasillan blogia ja hänen kirjoituskouluaan Facebookissa jonkin aikaa seurattuani, olen alkanut haaveilemaan kirjoituskurssista. Ajattelin perustella tarvetta edellä mainitun kyselyn tulosten avulla.