Facebookissa seuraamassani Anja Alasillan kirjoituskoulussa keskusteltiin viime viikolla tarinoista yritys- ja yhteisöviestinnässä. Tarinoita käytetään ainakin markkinoinnissa, tuotekehityksessä sekä visioiden ja strategioiden kuvaamisessa. Keskustelu innosti pohtimaan tarinoiden roolia kaupunkisuunnittelussa.
Tarinat kaavoituksessa
Tarinoita on varmasti käytetty kaavoituksessa, mutta mieleeni muistuu nyt ainoastaan Lahden yleiskaava, jonka selostus on laadittu tarinan muotoon. Siinä tavoitteena on ollut kaavan sisällön kuvaaminen asukkaille helpommin ymmärrettävässä muodossa. Käy lukemassa Lahden yleiskaavan selostus (esim. s. 11), mitä mieltä olet tarinasta?
Mielestäni tarina sopii hyvin kaavoitusviestintään, koska suunnittelussa kyse on ihmisistä, elämisen ympäristöistä ja toiminnasta. Jokainen suunnitelma sisältää monta tarinaa, joiden kertominen olisi hyväksi kaikille.
Tarinankerronnan haasteena tuntuu olevan suunnittelutilanteiden monimutkaisuus ja toisiinsa kytkeytyvät rinnakkaiset, eri tahtiin etenevät prosessit. Facebook-keskustelussa todettiin, että ”Monisärmäisen tilanteen ja kehityksen kuvaamiseen tarina sopii erinomaisesti.” Miksei se siis sopisi kaavoitukseenkin?
Tarinankerronta ei ole kuitenkaan helppoa, kuten Facebook-keskustelussa todettiin: ”Tarinan voimaa ei pysty hyödyntämään, ellei päästä itsessään tarinaniskijää irti. Pahinta varmaan on, jos tarinaa yrittää tuottaa samanlainen projektibyrokratia kuin melkein kaikkea muutakin työelämässä.”
Suurimmat esteet tarinoinnille taitavatkin olla ajattelutavassa ja kapulakielessä. Suunnitelman kääntäminen tarinalliseen muotoon vaatii aivan uudenlaista ajattelua. Tyypilliset analyyttiset selvitykset, suunnitteluratkaisujen perustelut tai vaikutusarvioinnit eivät helposti käänny tarinoiksi. Lahdenkin selostuksessa tarina täydentää selostustekstiä.
Tarina suunnitteluvälineenä
Suunnittelussa tarinaa voi käyttää eläytymisvälineenä joko itse kirjoittamalla tai lukemalla muiden kirjoituksia. Kirjoittaessaan tarinaa suunnittelijan on pystyttävä astumaan jonkun muun toimijan, esimerkiksi asukkaan, saappaisiin. Tarinoita voidaan myös kerätä osallistujilta – tai kirjoittaa tarinaa yhdessä heidän kanssaan.
Tarinoilla on usein sijainti. Mielenkiintoinen esimerkki tarinoiden kytkemisestä paikkaan on Tarinoiden Helsinki. Palvelu esittelee kartan kautta Helsingissä tapahtuvaa ja kaupunkiin liittyvää kirjallisuutta, elokuvia, musiikkia ja muuta aineistoa.
Tarinoiden kautta voi luoda yhteisymmärrystä, kehittää ideoita ja oppia. Tärkeintä ei aina ole lopputulos, vaan matkan aikana kehittyneet ajatukset tai suunnitelmat. En ole tarinankerronnan asiantuntija, ja moni tutkija osaisikin kertoa tästä aiheesta paljon enemmän. Aion kuitenkin itse jossain vaiheessa kokeilla tarinoiden hyödyntämistä suunnittelussa. Aiotko sinä?
