Ihan kamalaa vai superinnostavaa?

Kirjoitettu: 4.8.2012

Verkko-osallistuminen voi olla maankäytön suunnittelijan näkökulmasta ihan hirveää, superinnostavaa tai jotain siltä väliltä. Itse kuulun (yllättäen) jälkimmäisiin, mutta ymmärrän hyvin toisenkin puolen. Verkko-osallistuminen koetaan usein työmäärää lisäävänä tekijänä. Vaatiihan se suunnittelijalta lisäpanostusta erityisesti silloin, kun kokeillaan uusia menetelmiä. Julkisesti omalla nimellä näkyminen internetissä voi myös olla hyvinkin stressaavaa.

On selvää, ettei kuntien kaavoitukselle voida ladata enää lisää työkuormaa. Asukaslähtöisyyden ohella onkin yhtä tärkeää huomioida suunnittelijan näkökulma.

Mielestäni ihanteellinen verkko-osallistuminen suunnittelijan näkökulmasta on tällaista:

1. Ei sekoita pakkaa ja rutiineja
Verkko-osallistumisen tulee liittyä suunnitteluprosessiin sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Voi olla hyväkin, että internet haastaa perinteiset suunnittelukäytännöt. Totaalinen pakan sekoittaminen ei kuitenkaan ole kenenkään etu, vaan muutos pitää tapahtua hallitusti. Hyvät käytännöt pitää säilyttää. Lainsäädännön asettamiin kuulemiskäytäntöihin perustuva kaavaprosessi on hyvä pohja, johon verkko-osallistumisen voi sovittaa.

2. Keventää työtaakkaa
Jos uudet menetelmät eivät tuo helpotusta kenenkään työhön, niitä on vaikea perustella. Aina hyötyjä ei ole helppoa huomata. On kuitenkin havaittu, että esimerkiksi suorat yhteydenotot suunnittelijoihin vähenevät, jos asioista tiedotetaan hyvin. Hyvät suunnittelusivut voivat olla myös suunnittelijan työväline, kuten esimerkiksi Espoon keskuksen kehittämisfoorumista aikoinaan todettiin.

3. Lisää suunnittelun laatua
Lisääntynyt työmäärä voi olla perusteltua, jos sen avulla saavutetaan jotain parempaa. On vaikea arvioida, onko suunnitelmasta tullut laadukkaampi vai ei. Itse olen sitä mieltä, että useimmiten osallistuminen nopeuttaa parhaan (tai ainakin sopivimman) ratkaisun löytymistä. Osallistujien erilaiset näkökulmat pakottavat suunnittelijan ajattelemaan asiaa uudelta kantilta. Voi olla, että ongelmakohdatkin löydetään nopeammin.

4. Auttaa hallitsemaan konflikteja
Selvityksissä on todettu, että konflikteja syntyy etenkin, jos suunnittelu ei etene avoimesti, sovittujen pelisääntöjen mukaan (esim. Peltonen et al. 2006). Vuorovaikutusta ja osallistamista ei siis voi syyttää konfliktien syntymisestä, vaikka suunnittelijan näkökulmasta mielipidetulva saattaa vaikuttaa konfliktin leimahtamiselta. Pikemminkin konflikteja kärjistää liian vähäinen vuorovaikutus (Peltonen 2011).

Konflikteja ei voi välttää, mutta niitä voi pyrkiä hallitsemaan. Suunnittelijan työhyvinvointiin voi vaikuttaa menetelmien valinnalla: varmassa konfliktikaavassa ei ehkä kannata käynnistää avointa verkkokeskustelua, johon suunnittelijan on vastattava päivittäin…

5. Mielekästä, hauskaa ja melko helppoa
Suunnittelijan verkko-osallistumiskokemusta voi helpottaa, jos joku muu hoitaa raa’an työn. Osallistumisen järjestämisen voi ulkoistaa ja joskus ulkopuolisuudesta on hyötyäkin. Joka kunnassa ei ole vuorovaikutussuunnittelijaa, mutta toinen suunnittelijakin voi olla riittävän ulkopuolinen helpottamaan tilannetta.

Minkälaista on sinun mielestäsi ihanteellinen verkko-osallistuminen?

Lähteet:
Peltonen Lasse, Hirvonen Jukka, Manninen Rikhard, Linjama Hannes, Savikko Riitta. 2006. Suomen Ympäristö 12/2006. Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Suomalaisen nykytilan kartoitus. Ympäristöministeriö.
Peltonen, Lasse. 2010. Konfliktien hallinta yhdyskuntasuunnittelussa. 15.11.2010. TEM – MAL Kuntayhteistyö -työpaja. Aalto-yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus.

Facebook, Twitter, You Tube ja muut…

Kirjoitettu: 16.7.2012

Kathy Gill (2012) on tutkinut USA:n hallinnon www-sivustoja ja arvioinut, miten sosiaalinen media on integroitu sivustoille. Hänen mukaansa kolme tärkeintä hyvää käytäntöä ovat:

  1. Sosiaalisen median linkit tulee näkyä jokaisella sivulla – sekä etusivulla että alasivuilla,
  2. Linkkitekstien tulee olla selkeät ja kehottavat. Gill suosittelee tekstiksi ”Stay Connected” tai ”Connect with us”.  Hyvää suomenkielistä vastinetta on vaikea keksiä. Ehkäpä olisi paras soveltaa yrityssivustoilla käytettyjä ”Yrityksemme Facebookissa” ja ”Seuraa Twitterissä” ja niin edelleen?
  3. Hakemisto: mikäli some-sivustoja on useita, tulee ne koota yhdelle sivulle hakemistoksi. (Gill 2012)

Miten Suomen kaupungit pärjäävät näiden kriteerien valossa?

Valitsin pikaselvitykseeni kolme kaupunkia, joiden uskoisin olevan sähköisen asioinnin kehityksen kärjessä: Helsinki, Tampere ja Oulu.

  1. Sosiaalisen median linkit
    Helsingin kaupungin pääsivulta ei löytynyt linkkejä kaupungin sosiaalisen median palveluihin. Tampereen ja Oulun kaupunkien etusivulla sen sijaan on linkit mm. Facebookiin, Twitteriin ja You Tubeen. Alasivuilta linkkejä ei kuitenkaan enää löytynyt. Yhteistä kaikille kolmelle näyttää olevan myös se, ettei sosiaalista mediaa ole liitetty asiointiin tai palautteen antamiseen. Sähköisen asioinnin sivuilta tai palautekanavan yhteydestä ei löytynyt some-linkkejä.

    Kuva: Oulun kaupungin etusivulta löytyy linkit sosiaalisen median sivustoille. (Lähde Oulun kaupunki, kuva www.oulu.fi –sivustolta 15.7.2012)

     

  2. Selkeät linkkitekstit
    Sekä Oulun että Tampereen sivuston some-linkeissä ei ole lainkaan linkkitekstejä (vain kuvakkeet). Samoja kuvakeita käytetään yleisesti myös sisältöjen jakamiseen, joten ei ole itsestään selvää, että linkki vie kaupungin some-sivulle. Esimerkiksi Tampereen Facebook-linkissä voisi lukea ”Tampereen kaupunki Facebookissa”.

    Kuva: Mihin nämä kuvakkeet vievät? Ensikatsomalta kuvakkeista ei näe, että ne ohjautuvat kaupungin some-sivuille. You Tube –linkistä voi päätellä, ettei kyse ole sisällön jakamisesta. Siinä vaiheessa käyttäjä on kuitenkin jo saanut vaivata hieman päätään. (Lähde Tampereen kaupunki, kuva www.tampere.fi -sivustolta 15.7.2012)
  3. Sosiaalisen median hakemisto
    Ainoastaan Tampereen kaupungin sivustolta löytyy kattava sosiaalisen median hakemisto, johon on koottu kaupungin some-palvelut. Helsingin kaupungin sivuilta ei hakemistoa löytynyt lainkaan. Oulun sivustolta löytyi Sosiaalinen media-sivu, mutta se ei liene kattava hakemisto. Sekä Tampereen että Oulun hakemistosivut oli sijoitettu viestinnän sivujen alaisuuteen, joten niiden löytäminen ilman etusivulle sijoitettua suoraa linkkiä on vaikeaa. Itse löysin sivut vain hakutoiminnon avulla.

    Kuva: Tampereen kaupungin sosiaalisen median hakemistosivu on kattava. Lähde Tampereen kaupunki, kuvakaappaus www.tampere.fi -sivustolta 15.7.2012.

Some-sivut heikosti integroitu www-sivustoille

Yhteenvetona voisi todeta, että näiden kaupunkien some-sivut on melko heikosti integroitu kaupunkien www-sivuille. Tampereella asia on hoidettu ehdottomasti parhaiten, mutta puutteena sielläkin on linkkien löydettävyydessä. Otokseni on tietysti vaatimaton, mutta esimerkkikaupungit ovat kuitenkin olleet jonkinlaisia edelläkävijöitä sähköisen asioinnin kehittämisessä.

Vaikka some-sivut on huonosti integroitu kuntien sivustoille, ei se tarkoita sitä, ettei sosiaalista mediaa käytettäisi. Ehkäpä käytännöt ja toimijat vain ovat hajallaan, eikä kukaan vastaa kokonaisuudesta? Tarvitaan siis lisää some-ohjeistusta ja koordinointia.

Mielestäni kiinnostavaa on myös se, että sosiaalista mediaa ei ole liitetty sähköiseen asiointiin tai palautekanavaan. Ilmeisesti somea ei pidetä vakavasti otettavana asiointi-, vuorovaikutus- tai palautekanavana?

Lähteet:

Kathy Gill. 2012. Usability of Public Web Sites. Teoksessa Elizabeth Buie and Dianne Murray (toim.), Usability in Government Systems – User experience Design for Citizend and Public Servants. Elsevier, Morgan Kaufmann, USA.