Yhre Pori o kaunis, toise ei

Kirjoitettu: 19.8.2012

Porilaiset ovat intoutuneet esittelemään kotikaupunkinsa kauneutta Facebookissa. Mu Pori o kaunis -ryhmässä oli lauantaina 18.8. jo yli 2000 tykkääjää. Moni on lisännyt sivuille itse ottamiaan kauniita valokuvia Porista. Tämä some-tempaus lähti liikkeelle radiohaastattelusta, jossa Anu Saagim haukkui Poria ja porilaisia. Mielestäni tapahtumaketju on mielenkiintoinen ja kertoo paljon ympäristön kokemisen monitahoisuudesta.

Mu Pori o kaunis -ryhmässä oli 18.8. yli 2000 tykkääjää. Kuvat Taru Jussila.

Kokemus kaupungista muodostuu monista tekijöistä

Ympäristökokemus on henkilökohtainen: toiselle kaunis paikka voi olla toiselle ruma, ja päinvastoin. Kokemus ei ole vain visuaalinen vaan siihen liittyy monia muitakin ulottuvuuksia. Ympäristökokemus voi muodostua paitsi ympäristön fyysisistä ominaisuuksista myös sosiaalisista ja toiminnallisista asioista. Tunteet ovat vahvasti mukana ympäristön kokemisessa.

”Kauneudella on mun mielestäni monet kasvot”, sanoo eräs Facebook-ryhmäläinen.

Negatiivinen kokemus kaupungista syntyy helposti niiden mielissä, jotka liittävät kaupungin ikäviin kokemuksiinsa. Aiheeseen liittyvässä Satakunnan kansan nettikeskusteluissa mainitaan mm. työttömyys ja taloudelliset vaikeudet, jotka ovat ilmiselvästi vaikuttaneet henkilöiden kokemukseen koko kaupungista.

Kaikki kokemukset ovat oikeita

”Olemme kuvin ja sanoin todistaneet Saagimin olleen väärässä. Nyt meidän pitää tekojemme avuin osoittaa tämän rakkaan asuinkaupunkimme olevan parasta A luokkaa.” kommentoi eräs toinen Facebook-ryhmäläinen.

En väittäisi, että Anu Saagimin kokemus Porista olisi väärä. Ei ole oikeaa tai väärää kokemusta. (Eri asia on tietysti se, millä tavalla kokemuksensa tuo julki.) Erityisesti esteettisten kokemusten arviointi ja arvottaminen on hankalaa.  Facebook-ryhmä on kuitenkin todistanut sen, että on suuri joukko ihmisiä, joille Pori on erityinen ja tärkeä paikka. Niin erityinen, että he haluavat oma-aloitteisesti ja kauniilla tavalla kertoa sen muillekin.

Koko tempaus on hieno osoitus itselle tärkeän kaupungin arvostamisesta. Se on tarjonnut mahdollisuuden tuoda esiin niitä asioita, paikkoja ja maisemia, joita kukin kaupungissaan arvostaa ja rakastaa. Liian usein keskitymme antamaan – ja keräämäänkin – negatiivista palautetta. Yhtä tärkeää on osoittaa ympäristön parhaat puolet, jotta niitä osataan vaalia.

Ja vielä… Mu Pori o kans kaunis!

Ihan kamalaa vai superinnostavaa?

Kirjoitettu: 4.8.2012

Verkko-osallistuminen voi olla maankäytön suunnittelijan näkökulmasta ihan hirveää, superinnostavaa tai jotain siltä väliltä. Itse kuulun (yllättäen) jälkimmäisiin, mutta ymmärrän hyvin toisenkin puolen. Verkko-osallistuminen koetaan usein työmäärää lisäävänä tekijänä. Vaatiihan se suunnittelijalta lisäpanostusta erityisesti silloin, kun kokeillaan uusia menetelmiä. Julkisesti omalla nimellä näkyminen internetissä voi myös olla hyvinkin stressaavaa.

On selvää, ettei kuntien kaavoitukselle voida ladata enää lisää työkuormaa. Asukaslähtöisyyden ohella onkin yhtä tärkeää huomioida suunnittelijan näkökulma.

Mielestäni ihanteellinen verkko-osallistuminen suunnittelijan näkökulmasta on tällaista:

1. Ei sekoita pakkaa ja rutiineja
Verkko-osallistumisen tulee liittyä suunnitteluprosessiin sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Voi olla hyväkin, että internet haastaa perinteiset suunnittelukäytännöt. Totaalinen pakan sekoittaminen ei kuitenkaan ole kenenkään etu, vaan muutos pitää tapahtua hallitusti. Hyvät käytännöt pitää säilyttää. Lainsäädännön asettamiin kuulemiskäytäntöihin perustuva kaavaprosessi on hyvä pohja, johon verkko-osallistumisen voi sovittaa.

2. Keventää työtaakkaa
Jos uudet menetelmät eivät tuo helpotusta kenenkään työhön, niitä on vaikea perustella. Aina hyötyjä ei ole helppoa huomata. On kuitenkin havaittu, että esimerkiksi suorat yhteydenotot suunnittelijoihin vähenevät, jos asioista tiedotetaan hyvin. Hyvät suunnittelusivut voivat olla myös suunnittelijan työväline, kuten esimerkiksi Espoon keskuksen kehittämisfoorumista aikoinaan todettiin.

3. Lisää suunnittelun laatua
Lisääntynyt työmäärä voi olla perusteltua, jos sen avulla saavutetaan jotain parempaa. On vaikea arvioida, onko suunnitelmasta tullut laadukkaampi vai ei. Itse olen sitä mieltä, että useimmiten osallistuminen nopeuttaa parhaan (tai ainakin sopivimman) ratkaisun löytymistä. Osallistujien erilaiset näkökulmat pakottavat suunnittelijan ajattelemaan asiaa uudelta kantilta. Voi olla, että ongelmakohdatkin löydetään nopeammin.

4. Auttaa hallitsemaan konflikteja
Selvityksissä on todettu, että konflikteja syntyy etenkin, jos suunnittelu ei etene avoimesti, sovittujen pelisääntöjen mukaan (esim. Peltonen et al. 2006). Vuorovaikutusta ja osallistamista ei siis voi syyttää konfliktien syntymisestä, vaikka suunnittelijan näkökulmasta mielipidetulva saattaa vaikuttaa konfliktin leimahtamiselta. Pikemminkin konflikteja kärjistää liian vähäinen vuorovaikutus (Peltonen 2011).

Konflikteja ei voi välttää, mutta niitä voi pyrkiä hallitsemaan. Suunnittelijan työhyvinvointiin voi vaikuttaa menetelmien valinnalla: varmassa konfliktikaavassa ei ehkä kannata käynnistää avointa verkkokeskustelua, johon suunnittelijan on vastattava päivittäin…

5. Mielekästä, hauskaa ja melko helppoa
Suunnittelijan verkko-osallistumiskokemusta voi helpottaa, jos joku muu hoitaa raa’an työn. Osallistumisen järjestämisen voi ulkoistaa ja joskus ulkopuolisuudesta on hyötyäkin. Joka kunnassa ei ole vuorovaikutussuunnittelijaa, mutta toinen suunnittelijakin voi olla riittävän ulkopuolinen helpottamaan tilannetta.

Minkälaista on sinun mielestäsi ihanteellinen verkko-osallistuminen?

Lähteet:
Peltonen Lasse, Hirvonen Jukka, Manninen Rikhard, Linjama Hannes, Savikko Riitta. 2006. Suomen Ympäristö 12/2006. Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Suomalaisen nykytilan kartoitus. Ympäristöministeriö.
Peltonen, Lasse. 2010. Konfliktien hallinta yhdyskuntasuunnittelussa. 15.11.2010. TEM – MAL Kuntayhteistyö -työpaja. Aalto-yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus.