Kun osallistujien mielipiteet on kuultu, kirjattu ylös ja huomioitu suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan, tärkein työ on suunnittelijan näkökulmasta hoidettu. Vastineiden kirjoittaminen koetaan usein taakaksi, vaikka osallistujan näkökulmasta juuri vastauksen saaminen on tärkeintä. Vastine tai muu suunnittelijan antama vastapalaute on ainoa viesti, jonka perusteella osallistuja arvioi oman osallistumisensa vaikuttavuutta. Ja juuri vaikuttavuuden kokemisessa on ongelmia.
Tampereella jokunen vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että osalliset ovat tyytyväisiä tiedonsaantiin ja vuorovaikutukseen, mutta eivät osallistumisen vaikuttavuuteen. Toimenpide-ehdotuksena tutkimuksessa esitettiin, että osallistuminen pitäisi ulottaa kaavoitusprosessin loppuvaiheisiin saakka. Osalliset tarvitsevat palautetta oman osallistumisensa vaikutuksista lopulliseen kaavaan. Osallisille voidaan esimerkiksi järjestää esittelytilaisuus ehdotusvaiheessa tai kaavan vahvistumisen jälkeen. (Teittinen ja Blåfield 2005) Sama vaikuttavuuden ongelma toistuu tuoreemmissakin tutkimuksissa. (esim. Rautio 2011)
Virallinen kaavaprosessi huolehtii kyllä siitä, että osallistuja saa vastineen mielipiteeseensä tai muistutukseensa. Täydentävässä vuorovaikutuksessa vastapalautteesta on erikseen huolehdittava. Erityisesti verkossa tapahtuva vuorovaikutus voi jäädä helposti käsittelemättä loppuun asti osallistujan näkökulmasta. Osallistumisen vaikutuksista saatetaan kirjoittaa kaavaselostuksessa, mutta se ei ikävä kyllä tavoita osallistujia kuten eivät myöskään päätösasiakirjoihin laaditut tekstit. Erilaiset yhteenvetoraportit ovat tyypillisiä verkko-osallistumisessa, mutta niistäkin puuttuu usein suunnittelijan palaute.
Yllä olevassa kaaviossa olen esittänyt, miten jatkuva tiedottaminen internetissä sisältäisi vastapalautteen osallistumiselle koko kaavaprosessin ajan. Vaikka aktiivinen osallistuminen painottuu suunnittelun aloitus- ja valmisteluvaiheisiin, tiedottaminen ja vastapalautteen antaminen jatkuvat aina suunnitelman hyväksymisvaiheeseen asti.
Osallistuminen loppuu kaavaprosessin näkökulmasta kaavan voimaantuloon. Käytännössä vaikutukset osallistujien elämään ovat vasta alkamassa, kun kaavaa ryhdytään toteuttamaan. Ideaalitilanteessa osallistuminen jatkuisikin edelleen yhdessä alueen toteuttajien kanssa…
Lähteet:
Teittinen, Outi ja Blåfield Henna. 2005. Osallistumisen seuranta ja arviointi kaavoituksessa, Case Tampere.
Rautio, Anna. 2011. Tahdotko vaikuttaa? – kysely kuntalaisille Tamperelehdessä, internetissä ja kirjastoissa.
Tämä kirjoitus herätti minulle mieleen vanhan kysymyksen siitä, mikä on edustuksellisen demokratian ja luottamushenkilöiden merkitys osallistuvassa suunnittelussa. Muun muassa Pia Backlund on huomauttanut monesti siitä, että etenkin verkko-osallistumissysteemeitä kehitetään liian usein vain rivikansalaisten ja virkamiesten, mutta ei lainkaan luottamushenilöiden näkökulmasta.
Taas viittaan vanhoihin kirjoituksiini, tylsä kun olen…
”Syrjäytyykö puoluepolitiikka verkkodemokratiassa?”
http://www.mahdollista.fi/2011/06/16/syrjaytyyko-puoluepolitiikka-verkkodemokratiassa/
Fanitan siis Osmo Soininvaaran tapaa tuoda lautakunnan esityslistat bloginsa kautta keskusteluun. Luonnollisesti lautakuntavaihe on melkein kaikkeen osallistumiseen ja vaikuttamiseen aivan liian myöhäinen vaihe ja vain harvalla luottamushenkilöllä on riittävästi yleisöä, mutta siitä huolimatta tämä käytäntö kuvaa mielestäni sellaista välittäjän roolia, joka luottamushenkilöillä tulisi olla.
Eräälle pyöräilypiireistä tutulle luottamushenkilölle ( http://lautakunnassa.blogspot.com/ ) kirjoittelin näin:
”Toivon ja uskon, että luottamushenkilöiden rooli tulee olemaan yhä enemmän välittäjän rooli muiden kanssakansalaisten ja erilaisten päätöksentekoinstanssien välillä. Ei siis niin, että kerran saadun mandaatin voimin tehdään päätöksiä omassa yksinäisyydessä tai poliittisten kollegojen yhteisössä.
Asioihin perehtyminen on varmasti valtava urakka ja jos siihen lisätää kumulatiivisesti, että pitää jaksaa aktiivisesti tiedottaa joka suuntaa, olla avoin ja osallistavasti keskustella kaikkien kanssa, niin se ei toimi.
Homman pitäisi mennä niin päin, että luottamushenkilöllä on tukiryhmä ei niinkään vaaleissa, vaan erityisesti sen jälkeen jos on tullut valituksi. Tukiryhmän kanssa voisi keskustella politiikasta avoimesti, puoliavoimesti tai jotain.”