Somen ja kaupunkisuunnittelun (risti)riitainen suhde

Kirjoitettu: 8.9.2019

Sosiaalisen median rooli kaupunkisuunnittelussa kiinnostaa tutkijoita ainakin kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, käyttäjien sosiaalisessa mediassa tuottamat sisällöt voivat tarjota aivan uudenlaista informaatioita ihmisten toiminnasta ja kokemuksista kaupunkiympäristössä. Toiseksi sosiaalinen media tarjoaa kanavan ihmisten omaehtoiselle organisoitumiselle ja vaikuttamiselle, kaupunkiaktivismille. Lisäksi sosiaalisen median palvelut tarjoavat tietysti mahdollisuuksia myös hallintojohtoiseen osallistamiseen.

Vaikka sosiaalisen median yhteisöpalvelut rantautuivat Suomeen Facebookin johdolla jo yli 10 vuotta sitten, on somen käyttö kaupunkisuunnittelussa vasta lapsen kengissä. Sosiaalista mediaa ei voida ainakaan kaikilta osin kiittää demokratian edistämisestä, mutta silti näyttää siltä, että julkiselle kansalaislähtöiselle kaupunkisuunnittelukeskustelulle on tarvetta ja some tarjoaa siihen välineen. Tämä on mielestäni hyvä syy tutkia kaupunkisuunnittelun parissa toimivien näkökulmia sosiaalisen median käyttöön. Kirjoitin tutkimukseni tuloksista viimeisimmässä Yhdyskuntasuunnittelu-lehdessä otsikolla ”Ei kaupunkisuunnittelu ole mikään tykkäämisjuttu – Sosiaalisen median mahdollisuudet ja esteet kaupunkisuunnittelussa”.

Tutkimukseni osoittaa, että sosiaalisen median käyttöön liittyy ristiriitaisia asenteita, jotka jakavat kaupunkisuunnittelijoita kahteen leiriin, somen puolestapuhujiin ja sen vastustajiin. Tämä lienee tuttu ilmiö muissakin konteksteissa. Some näyttää aiheuttavan kitkaa suunnitteluorganisaatioissa, koska vallitsevaan suunnittelukulttuuriin on vaikea sovittaa sosiaalisen median dynamiikkaa ja itseorganisoituvaa toimintaa. Toisaalta ilmassa on odotuksia siitä, että suunnittelukulttuuri muuttuisi entistä vuorovaikutteisemmaksi ja sosiaalisen median kautta organisoituvasta toiminnasta tulisi kaupunkisuunnittelun ja -kehittämisen voimavara.

Kuten alussa mainitsin, sosiaalinen media ei ole kaupunkisuunnittelun näkökulmasta ainoastaan vuorovaikutusväline, vaan se voidaan myös nähdä informaation lähteenä. Tutkimuksessani havaitsin, että osa suunnittelijoista on erittäin kiinnostuneita mahdollisuuksista tutkia ja analysoida sosiaalisessa mediassa käyttäjien tuottamia sisältöjä. Sitä kautta toivotaan uutta ymmärrystä esimerkiksi kaupunkiympäristön käytöstä, kuten liikkumistottumuksista. Haasteena kuitenkin on sekä sosiaalisen median datan että suunnittelun tarpeisiin soveltuvien analyysityökalujen heikko saatavuus.

Tulevaisuudessa suhtautuminen sosiaaliseen mediaan ei ehkä enää ole kyllä tai ei -kysymys. Kyse on pikemminkin siitä, miten sosiaalisen median mahdollisuudet hyödynnetään suunnitteluorganisaatioissa tuloksellisella tavalla ja miten somen kielteiset vaikutukset pystytään ylittämään, tai ainakin minimoimaan.

Artikkelin pääset lukemaan kokonaisuudessaan YS-lehden journal.fi-palvelusta. Minkälaisia ajatuksia artikkeli herättää?

Uudet sähköisen osallistumisen välineet kiinnostavat suunnittelijoita

Kirjoitettu: 26.1.2019

Maankäytön suunnittelussa yleisimmät sähköisen osallistumisen työkalut ovat verkkosivustot, sosiaalinen media, sähköinen palautelomake tai –järjestelmä sekä perinteiset ja karttapohjaiset kyselyt. Tämä selviää viime kesänä ympäristöministeriössä tehdystä sähköisen osallistumisen kyselystä.

Sähköisen osallistumisen koko välinepalettia ajatellen vakiintuneessa käytössä on vielä melko pieni valikoima välineitä. Toisaalta uusia menetelmiä kehitetään ja kokeillaan koko ajan. Kokeiluinnostusta näyttävät herättävän erityisesti selainpohjaiset 3D-mallit, mobiilisovellukset, virtuaalimaailmat ja -pelit sekä täydennetyn todellisuuden sovellukset, kuten virtuaalilasien käyttäminen. Myös osallistuva budjetointi, teemakohtainen osallistuminen ja nuorille suunnatut palvelut koettaisiin hyödyllisiksi.

Mielenkiintoista kyselyn tuloksissa on se, että nämä uudet välineet koetaan suhteellisen usein hyödyllisiksi, vaikka ne ovat vasta kokeiluasteella. Uusien välineiden koettu hyöty suhteessa niiden vakiintuneisuuteen on siis yllättävän suurta.

Sähköisen osallistumisen välineiden vakiintuneisuus ja koettu hyödyllisyys alueidenkäytön suunnittelussa. Lähde: Ympäristöministeriö, 2018.

Verkkosivut vakiintunein

Hämmentävää on, että vain alle kolmannes vastaajista pitää verkkosivustoa hyödyllisenä välineenä, vaikka ne ovat nykypäivänä itsestäänselvyys. Verkkosivut ovat aiemmin olleet ensisijainen kanava suunnittelutiedon välittämisessä, mutta välineiden moninaistuessa ja vuorovaikutuksen hajautuessa erilaisiin palveluihin, verkkosivustojen rooli on muuttunut erilaisia tietolähteitä ja vuorovaikutuskanavia yhteen kokoavaksi välineeksi. Saattaa olla, että verkkosivustoja ei välttämättä nykyään mielletäkään varsinaisiksi osallistumisvälineiksi.

Sosiaalinen media ja Ota kantaa -palvelu hyödyllisyyden hännillä

Noin neljännes vastaajista kokee sosiaalisen median hyöydylliseksi osallistumisvälineeksi. Onko se vähän vai paljon? Ainakin suhteessa käytön yleisyyteen ja muiden välineiden koettuun hyötyyn se tuntuu vähäiseltä. Ainoastaan osallistumispalvelu Otakantaa.fi koetaan somea harvemmin hyödylliseksi. Erona näillä palveluilla on se, että some on toiseksi yleisin vakiintuneena välineenä, kun taas Ota kantaa -palvelua käytetään vakiintuneesti todella harvoin. Se on harmi, sillä palvelu on otettavissa helposti käyttöön ja soveltuisi varsin hyvin monipuoliseenkin kuulemiseen.

Selainpohjaiset 3D-mallit kiinnostavat

Hyödyllisyyden näkökulmasta ykköseksi nousee selainpohjaiset 3D-mallit. Ne voivatkin parhaimmillaan lisätä suunnittelun havainnollisuutta tarjoamalla uudenlaisen tavan hahmottaa alueen eri suunnitteluhankkeita kokonaisuutena. Nykyaikaiset 3D-sovellukset sisältävät luonnollisesti myös interaktiivisia kommentointi- ja suunnitteluominaisuuksia.

Yksi, ehkäpä monipuolisin esimerkki selainpohjaisesta 3D-työkalusta on Hyvinkään kaupungin 3D-palvelu, jota on kehitetty KIRA-digi-hankkeen puitteissa. Palvelu mahdollistaa suunnitelmien kommentoinnin 3D-mallissa ja esillä olevat hankkeet on myös linkitetty hankekohtaisiin verkkokeskusteluihin Facebookissa. Lisäksi käyttäjällä on mahdollisuus piirtää omia ehdotelmiaan malliin.

Toinen KiraDIGI-hankkeessa mukana ollut osallistava 3D-sovellus on FCG:n Digikaavoitus-työkalu. Sitä on käytetty muun muassa Oulun ja Pihtiputaan kaavahankkeissa. Sovelluksen ideana on koota suunnittelutieto yhteen paikkaan eri lähteistä, visualisoida tietoa interaktiivisella 3D-alustalla ja tarjota mahdollisuus suunnitelmien kommentointiin.

Esimerkkejä vastaavista työkaluista on paljon muitakin. Kerro muillekin tiedossasi olevasta 3D-vuorovaikutustyökalusta alla olevassa kommenttikentässä.