Meemikatu löytyy Lohjan Karnaisten asemakaavan ehdotuksesta (ote kaavaehdotuksesta 17.11.2016 / Lohjan kaupunki).
Lohja on tempaissut nimeämällä kaksi someaiheista katua. Karnaisten asemakaavan ehdotuksesta löytyvät nimet Emojikatu ja Meemikatu. Tällä vedolla kaupunki on saanut paljon julkisuutta: kadunnimistä tuli somehitti ja juttu nousi otsikoihin myös ulkomailla. Lohjan kaupunki itse arvioi Facebook-viestissään, että ”Kansainvälisessä mediassa Lohja on saanut edistyksellisen, huumorintajuisen ja ennakkoluulottoman kaupungin leiman.”
Some vaikuttaa kaupungin imagoon monellakin tavalla. Somessa puhe kaupungista vaikuttaa sen maineeseen ja vastaavasti kaupungin tapa olla somessa näkyy siinä, miten kaupungista puhutaan. Sosiaalisen median valjastaminen kaupungin imagon edistäjäksi sai Lohjalla aivan uuden ulottuvuuden. Jos asemakaava saa lopullisen hyväksynnän valtuustolta, some tulee näkymään myös fyysisessä ympäristössä. Someaiheiset kadunnimet ovat nyt Lohjan juttu, eikä tätä uutuusarvoa voi enää mikään toinen kaupunki hyödyntää.
Oltiinpa nimien sopivuudesta mitä mieltä hyvänsä, tämä oli aivan nerokas idea. Onnittelut nimien keksijälle, asemakaava-arkkitehti Juha Anttilalle.
Kohun myötä herää kysymys, onko Lohja nyt Suomen someystävällisin kaupunki? Toivotaan, että Lohja valjastaa somen muillakin tavoilla kaupunkisuunnittelunsa voimavaraksi. Tämän näkyvyyden puitteissa olisi hyvä tilaisuus lanseerata vaikkapa Lohjan kaupunkisuunnittelun somekanava. 😉
Vanha apteekin talo Nikkilässä ja siihen liittyvä muisto.
Sosiaalinen media täydentää hyvin karttakyselyä paikkaan liittyvien muistojen kartoittamisessa ja jakamisessa. Muistojen Nikkilä -projektissa tutkin some-kanavia karttakyselyä täydentävänä ja rikastavana välineenä. Hashtag #muistojennikkilä lanseerattiin muistojen jakamiseen somessa, ja karttakyselyllä kerättyjä muistoja on jaettu edelleen Instagramissa ja Twitterissä eräänlaisena kevytraportointina. Tällä hetkellä työn alla on muistojen analysointi.
Ei liene yllätys, että kyselyn avulla kerätyt muistot ovat henkilökohtaisempia kuin somessa jaetut. Erityisesti Muistojen Nikkilä -kysely oli rakennettu siten, että se ohjaa kertomaan henkilökohtaisia muistoja. Sen sijaan somessa muistoista tulee jaettuja. Esimerkiksi paikallisissa Facebook-ryhmissä jaetut muistot herättävät keskustelua, historiatietoa täydennetään ja korjataan, ja näin muistoista tulee jaettuja tai jopa yhteisöllisiä.
Sekä karttakyselyssä että somessa valokuvat herättävät muistelemaan. Valokuvien ei välttämättä edes tarvitse olla vanhoja. Muistojen Nikkilä -kyselyssä esillä olleet, vuonna 2005 otetut kuvat kylän vanhoista rakennuksista innostivat kertomaan niihin liittyviä kokemuksia ja muistoja. Esimerkiksi yllä oleva kuva vanhasta apteekin talosta Nikkilän keskustassa toi vastaajalle mieleen lapsuudenmuistoja kaupasta, joka rakennuksessa aikoinaan toimi.
Muistot ovat moniaistisia ja moniulotteisia
Muistitietotutkija Kaisu Kortelainen (2013) on havainnut tutkimuksessaan, että paikkamuistot ovat moniaistisia. Niihin liittyy visuaalisten näkymien ohella ääniä, hajuja, erilaisia tuntemuksia ja jopa makuja. Aistit esiintyvät myös Nikkilän muistoissa: alla oleva muisto kertoo suutarin verstaasta, johon liittyy verstaan tuoksu.
Aistit esiintyvät myös Muistojen Nikkilässä.
Kokemusten näkökulmasta paikkamuistoihin liittyy toiminnallisia, fyysisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi PehmoGIS-menetelmillä on kerätty tietoa siitä, miten asukkaat kokevat ympäristön toiminnallisesti, sosiaalisesti ja emotionaalisesti suhteessa omaan elämäänsä ja elämäntapaansa. (Kyttä, Broberg & Kahila, 2009).
Suunnittelun näkökulmasta aineiston analysointi vaatinee kuitenkin konkreettisemman lähestymistavan. Edellisten luokittelujen ohella käytännön suunnittelua palvelee hyvin muistojen sijoittaminen kartalle. Myös muistojen luokittelu niihin liittyvien fyysisten elementtien, kuten rakennusten, kulkuväylien, maisema-alueiden, perusteella voi olla tarpeen. Toisaalta kiinnostavaa voi olla myös muistoihin liittyvä toiminta: mitä eri paikoissa on tehty.
Nikkilän muistoja analysoidessani olen havainnut, että yksi muisto voi liittyä samanaikaisesti useampaan eri paikkaan. Esimerkiksi alla olevassa muistossa viljapelto on ohikulkupaikka ja maisemallinen kokemus, mutta muistoon sisältyy myös odotus tulevasta kulttuurikokemuksesta Nikkilän entisen sairaala-alueen vanhassa hallintorakennuksessa. Niin ikään voi yksi ja sama paikka saada erilaisia merkityksiä eri muistoissa: rakennus voi olla sekä työpaikka että iloisen juhlan tapahtumapaikka.
Samassa muistossa voi yhdistyä monta eri paikkaa ja ulottuvuutta.
Muistojen moniulotteisuudesta johtuen niiden automaattinen luokittelu on haastavaa, ellei mahdotonta. Väitän, että muistojen luokitteluun tarvitaan ihmisen tulkintaa. Toisaalta aineistojen määrä on ainakin toistaiseksi Nikkilän projektissa kohtuullisen pieni, joten manuaalinen käsittely ei ole ylitsepääsemätön ponnistus. Lisäksi itse luokittelemalla muistojen merkitykset tulee sisäistettyä syvällisemmin, kuin valmiita tuloksia lukemalla.
Oletko sinä hyödyntänyt muistoja kaupunkisuunnittelussa tai suunnitteluun liittyvässä tutkimuksessa?
Lähteet:
Kortelainen, Kaisu. 2013. Muistin kuvia tehdasyhteisöstä. Moniaistisuus etnografiassa ja muistitietotutkimuksessa. Teoksessa: Granö, P., Keskitalo, A. & Ronkainen, S. (toim.) Visuaalisen kokemus – johdatus moniaistiseen analyysiin. Lapin yliopistokustannus.
Kyttä, Marketta, Broberg, Anna & Kahila, Maarit. 2009. Lasten liikkumista ja terveyttä edistävä urbaani ympäristö. Yhdyskuntasuunnittelu vol.47:2.
