Internet on vihdoin haastamassa perinteiset suunnittelu- ja osallistumiskäytännöt. ”Täydentäviä” verkko-osallistumismenetelmiä käytetään jo niin paljon, että ne peittoavat määrällään ja laadullaan melko vaatimattomat ”viralliset menetelmät”. Tilannetta havainnollistaa mielestäni hyvin alla oleva kuva, johon olen korostanut epäviralliseen osallistumiseen liittyvät elementit Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston etusivulla. Täydentävää on häkellyttävän paljon.

Mikä on virallista, mikä epävirallista?

Tiukasti tulkittuna kaavaprosessissa vain mielipiteitä ja muistutuksia voidaan pitää ”virallisena osallistumisena”, koska ne ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukaista kuulemista. Virallisuus perustuu siihen, että palautteisiin laaditaan vastineet, jotka kulkevat poliittisen päätöksenteon kautta.

Epävirallista verkko-osallistumista on esimerkiksi tiedonkeruu suunnittelun varhaisessa vaiheessa tai vaikkapa suunnittelukilpailuissa toteutettu kilpailuehdotusten nettiarviointi. Myös suunnitelmien arviointi netissä on katsottava täydentäväksi, mikäli palautteita ei käsitellä virallisina mielipiteinä tai muistutuksina.

Virallisen ja epävirallisen raja hämärtyy kuitenkin koko ajan. Miksi kaavaprosessin aikana toteutettu verkkokysely olisi sen epävirallisempi kuin mielipide tai muistutus? Eikö kaikkeen annettuun palautteeseen tulisi suhtautua samalla vakavuudella? Täydentävien tapojen yleistyessä myös osallistujan on yhä vaikeampi hahmottaa epävirallisen ja virallisen eroja. Siksi on välttämätöntä, että epäviralliset käytännöt alkavat vähitellen vaikuttaa virallisiinkin käytäntöihin ja toimintatapoihin, jopa lainsäädäntöön.

Onko olemassa virallista verkko-osallistumista?

Viime viikolla keskustelin erään kollegan kanssa, jonka edustamassa kaupungissa on ajatuksena karttapohjaisen ”virallisen kaavapalautejärjestelmän” kehittäminen. Sen avulla osallinen voisi antaa kaavakarttaan liittyvää palautetta nettikartan kautta luonnos- ja ehdotusvaiheissa. Tämä verkko-osallistuminen olisi virallista eli kannanottoihin laadittaisiin vastineet ja ne liitettäisiin kaava-aineistoon.

Uusien verkko-osallistumistyökalujen tulisi mielestäni helpottaa ja laajentaa osallistumista. En ole varma, olisiko tämä ”virallinen kaavapalautejärjestelmä” nykyistä helpompi. Kaavakarttojen tulkitseminen ja kommentointi on jo perinteisinkin menetelmin hankalaa. Sellaisenaan sähköiseen maailmaan siirrettynä kaavakartan kommentointi on edelleen asteen verran vaikeampaa. Eikä mikään järjestelmä ratkaise sitä perimmäistä ongelmaa, että viralliset kuulemisvaiheet tapahtuvat liian myöhäisessä vaiheessa.

Miten epävirallinen kytketään kaavaprosessiin?

Tiukasti tulkittuna virallista verkko-osallistumista on siis erittäin vähän, jos lainkaan. Kysymys kuuluu, tarvitaanko sellaista edes – vai pitäisikö pikemminkin kehittää uusia käytäntöjä, jotka liittäisivät epävirallisen vuorovaikutuksen nykyistä paremmin suunnitteluprosessiin?

Ei ole lainkaan selvää, miten eri menetelmillä kerätty tieto tulisi esittää ja hyödyntää suunnitteluprosesseissa ja miten verkon kautta kerättyä tietoa tulisi kaavaprosessissa käsitellä. Erilaisia yhteenvetoja ja vuorovaikutusraportteja toki laaditaan, mutta epäselväksi jää, miten ne vaikuttavat suunnitteluun.