Avainsana: vastapalaute

Jääkö osallistuminen kesken?

Kirjoitettu: 9.10.2011

Kun osallistujien mielipiteet on kuultu, kirjattu ylös ja huomioitu suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan, tärkein työ on suunnittelijan näkökulmasta hoidettu. Vastineiden kirjoittaminen koetaan usein taakaksi, vaikka osallistujan näkökulmasta juuri vastauksen saaminen on tärkeintä. Vastine tai muu suunnittelijan antama vastapalaute on ainoa viesti, jonka perusteella osallistuja arvioi oman osallistumisensa vaikuttavuutta. Ja juuri vaikuttavuuden kokemisessa on ongelmia.

Tampereella jokunen vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että osalliset ovat tyytyväisiä tiedonsaantiin ja vuorovaikutukseen, mutta eivät osallistumisen vaikuttavuuteen. Toimenpide-ehdotuksena tutkimuksessa esitettiin, että osallistuminen pitäisi ulottaa kaavoitusprosessin loppuvaiheisiin saakka. Osalliset tarvitsevat palautetta oman osallistumisensa vaikutuksista lopulliseen kaavaan. Osallisille voidaan esimerkiksi järjestää esittelytilaisuus ehdotusvaiheessa tai kaavan vahvistumisen jälkeen. (Teittinen ja Blåfield 2005) Sama vaikuttavuuden ongelma toistuu tuoreemmissakin tutkimuksissa. (esim. Rautio 2011)

Virallinen kaavaprosessi huolehtii kyllä siitä, että osallistuja saa vastineen mielipiteeseensä tai muistutukseensa. Täydentävässä vuorovaikutuksessa vastapalautteesta on erikseen huolehdittava. Erityisesti verkossa tapahtuva vuorovaikutus voi jäädä helposti käsittelemättä loppuun asti osallistujan näkökulmasta. Osallistumisen vaikutuksista saatetaan kirjoittaa kaavaselostuksessa, mutta se ei ikävä kyllä tavoita osallistujia kuten eivät myöskään päätösasiakirjoihin laaditut tekstit. Erilaiset yhteenvetoraportit ovat tyypillisiä verkko-osallistumisessa, mutta niistäkin puuttuu usein suunnittelijan palaute.

Esimerkki kaavaprosessista, jossa aloitusvaiheessa verkko-osallistuminen liittyy tavoitteisiin ja lähtötietojen täydentämiseen. Myöhemmin luonnosvaiheessa arvioidaan suunnitelmia. Molemmista vaiheista annetaan vastapalautetta osallistujille ja lopuksi arvioidaan, miten osallistuminen on vaikuttanut kaavaratkaisuun ja koko prosessiin.

Yllä olevassa kaaviossa olen esittänyt, miten jatkuva tiedottaminen internetissä sisältäisi vastapalautteen osallistumiselle koko kaavaprosessin ajan. Vaikka aktiivinen osallistuminen painottuu suunnittelun aloitus- ja valmisteluvaiheisiin, tiedottaminen ja vastapalautteen antaminen jatkuvat aina suunnitelman hyväksymisvaiheeseen asti.

Osallistuminen loppuu kaavaprosessin näkökulmasta kaavan voimaantuloon. Käytännössä vaikutukset osallistujien elämään ovat vasta alkamassa, kun kaavaa ryhdytään toteuttamaan. Ideaalitilanteessa osallistuminen jatkuisikin edelleen yhdessä alueen toteuttajien kanssa…

Lähteet:

Teittinen, Outi ja Blåfield Henna. 2005. Osallistumisen seuranta ja arviointi kaavoituksessa, Case Tampere.

Rautio, Anna. 2011. Tahdotko vaikuttaa? – kysely kuntalaisille Tamperelehdessä, internetissä ja kirjastoissa.

Ei tää kuitenkaan mihinkään vaikuta?

Kirjoitettu: 1.9.2011

Riippumatta siitä, onko kunnassa hyvä vai huono osallistumisilmapiiri, aina löytyy osallistujia, jotka epäilevät osallistumisen vaikuttavuutta. Yleensä jokaisessa asukaskyselyssä löytyy vähintään muutama kommentti, joissa moititaan: ”Ei tää kuitenkaan mihinkään vaikuta!”.

Uskon, että osallistumisen järjestäjät ovat kuitenkin aina aidosti kiinnostuneita osallistujien näkemyksistä. Osallistuminen vaikuttaa aina johonkin: jos ei suoraan itse suunnitelmaan, niin yleiseen ymmärrykseen ja julkiseen keskusteluun. Tästä syystä Osallistujan voi kuitenkin vaikea kokea vaikuttaneensa, koska yksittäisen osallistujan vaikutusta suunnittelun lopputulokseen on kuitenkin vaikeaa (ellei jopa mahdotonta) jäljittää.

Vaikuttavuus ja vaikuttavuuden kokemus ovat kaksi eri asiaa. Vaikuttavuuteen voi olla vaikea tarttua, mutta sen kokemiseen voi osallistumisen järjestäjä vaikuttaa paljonkin. Helposti opittavat ja miellyttävät osallistumistyökalut voivat jo itsessään lisätä vaikuttavuuden kokemusta, mutta tärkeintä kuitenkin on vastapalautteen antaminen.

Käyttäjä saa ensimmäisen vastapalautteen yleensä ohjelmistolta. Ei ole siis yhdentekevää, miten verkko-osallistumissovelluksen ja käyttäjän välinen dialogi on suunniteltu. Kun käyttäjä jättää palautteensa, vastaa kyselyyn, kommentoi tai kirjoittaa keskustelupalstalle, ohjelman antama automaattinen vastaus on ensimmäinen ja siksi erittäin tärkeä palaute kommentista. Käytännössä tämä koneen antama viesti tulkitaan vastaanottajan eli osallistumisen järjestäjän vastapalautteeksi.

Hyvästä vastapalautteesta tulee käydä ilmi paitsi lämmin kiitos osallistumisesta, myös miten palautetta käsitellään jatkossa ja miten se huomioidaan suunnittelussa. Minun mielestäni pelkkä ”Kiitos palautteestanne!” ei siis riitä.

Esimerkiksi nettikyselyyn sopiva vastapalaute voisi olla seuraavanlainen:

Kiitos palautteestanne! Suunnittelija N.N. lukee palautteet ja ne huomioidaan X:n alueen suunnittelussa. Palautteista laaditaan yhteenveto, joka julkaistaan suunnitteluhankkeen internetsivulla (linkki) pp.kk.vvvv. Lisätietoja kyselystä antaa suunnittelija N.N. (yhteystiedot).

Seuraava vaihe vastapalautteen antamisessa on tietysti henkilökohtainen tai yhteenvedon muodossa esitetty vastapalaute, jossa otetaan kantaa saatujen kommenttien sisältöön.