Kategoria: Osallistumisen tarkoitus

Asukastilaisuudet peruttu?

Kirjoitettu: 23.3.2020

Kaikki kunnat ovat nyt tilanteessa, jossa perinteiset face-to-face-tapaamiset on peruttu tai siirretty epämääräiseen tulevaisuuten. Asukastilaisuudet ovat tärkeä osa kaavoituksen vuorovaikutuskäytäntöjä ja näyttää siltä, ettei suurimmissakaan kaupungeissa ole vielä valmiita reseptejä etätilaisuuksien järjestämiselle tai asukastilaisuuksien sähköisille korvaajille.

Monessa kunnassa muotoillaan nyt pakon edessä kuumeisesti uusia digitaalisia menetelmiä ja toimintatapoja. Tässä tilanteessa onkin oiva mahdollisuus rohkeisiin kokeiluihin ja niistä oppimiseen. Sosiaalisessa mediassa on iso joukko meitä vuorovaikutteisen suunnittelun asiantuntijoita. Nyt kannattaa yhdistää voimavarat. Kootaan yhdessä vinkkejä ja jaetaan kokemuksia kokeiluista!

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on koota yhteen erilaisia vaihtoehtoja online-asukastilaisuuksien järjestämiseen. Teen parhaillaan itsekin kokeiluja erilaisilla työkaluilla ja tarkoitukseni on päivittää tätä blogia saatujen kokemusten myötä.

Erilaisia vaihtoehtoja perinteisten tilaisuuksien siirtämiseksi verkkoon ovat striimatut tilaisuudet, webinaarit, videot sekä kokonaan tai osittain etänä toteutettavat työpajat. Verkosta löytyy monia erilaisia verkkotyökaluja, mutta niiden vertailu on työlästä. Jonas Rajanto on kirjoittanut hyvän koosteen erilaisista etätyöskentelyn työkaluista. Kaikki menetelmät edellyttävät myös suunnittelua ja valmistelua sekä ohjeistuksen laatimista sekä fasilitaattoreille ja esiintyjille että osallistujille.

Webinaarit

Webinaari sopii hyvin esimerkiksi suunnitelmien esittelyyn laajallekin yleisölle. Vuorovaikutus webinaarin aikana toteutetaan joko työkalun keskustelutoiminnon (chat) avulla tai puheenvuoroa pyytämällä. Resursoinnissa pitää huomioida mm. kommenttien tai keskustelun moderointi ja puheenvuorojen jakaminen. Kysymyksiä voi pyytää myös etukäteen, jolloin esiintyjät voivat vastata niihin puheenvuoroissaan.

Webinaari voidaan yleensä tallentaa ja julkaista verkossa myös myöhempää katselua varten.

Videot

Esimerkiksi YouTubessa tai muussa vastaavassa palvelussa julkaistavat videot voivat olla osallistujan kannalta helpoin tapa seurata suunnitelmien esittelyä. Suunnitelman esittelyvideo ei ole mikään uusi juttu (kts. Suunnitelmat YouTubeen? vuodelta 2013), mutta melko vähäistä käyttö on ollut.

Koska vuorovaikutus ei ole reaaliaikaista, pitää videon käsikirjoittajan osata arvata, mitkä asiat osallistujia kiinnostavat. Suunnittelijan haastattelu voi olla hyvä tapa toteuttaa esittelyvideo. Videon voi upottaa verkkosivulle tai jakaa kunnan somessa, jolloin sen yhteyteen voi helposti liittää mahdollisuuden keskusteluun tai palautteen antamiseen.

Striimattu tilaisuus

Seminaarityyppisten tilaisuuksien striimaus on nykyään pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Striimauspalvelut eivät toki ole ilmaisia, mikä varmaankin on syynä siihen, etteivät asukastilaisuuksien striimaukset ole yleistyneet. Striimauksen toteuttaminen on toki mahdollista myös omin keinoin, mutta laadukkaaseen lopputulokseen tarvitaan osaamista, aikaa ja välineitä.

Striimattukin tilaisuus vaatii etukäteissuunnittelua ja varautumista esimerkiksi kommentoinnin ja/tai sosiaalisen median seuraamiseen ja moderointiin. Some voi merkittävästi lisätä tilaisuuden näkyvyyttä ja vaikuttavuutta.

Etä- ja hybridityöpajat

Monesti ajatellaan, että suunnittelutyöpajan voi järjestää ainoastaan livenä. Etätyöpajan järjestäminen vaatiikin ihan erityistä suunnittelua, eikä menetelmiä voi sellaisenaan siirtää verkkoon. Hybridityöpajoilla tarkoitetaan tilaisuuksia, joissa osa ihmisistä on paikan päällä ja osa etänä. Tilanne on varsin erilainen kuin etätyöpajassa, jossa kaikki osallistujat ovat samassa virtuaalisessa tilassa. Lari Karreinen on kirjoittanut blogissaan erinomaisia vinkkejä etä- ja hybridityöpajojen suunnitteluun.

Työpajojen yhteyksien järjestämiseen soveltuu monenlaiset etäkokoussovellukset, mutta myös muita työkaluja voi hyödyntää esimerkiksi yhteiskirjoittamiseen ja piirtelyyn. Vinkkejä näistä voi katsoa Jonas Rajannon blogista (kooste erilaisista etätyöskentelyn työkaluista).

Suunnittelutyöpajojen toteuttamisesta verkossa olisi hienoa kuulla ja nähdä esimerkkejä.

Pikavinkit etäosallistumisen suunnitteluun

  • Mieti tavoitteet ja huomioi kohderyhmä: Eri tarkoitukseen soveltuvat erilaiset etäosallistumisen menetelmät ja työkalut. Valitse osallistumisen tavoitteisiin ja keskeisten kohderyhmien tarpeisiin sopiva menetelmä.
  • Suunnittele ja resursoi: Laadi tilaisuuden käsikirjoitus ja varaa hyvissä ajoin resurssit eri tehtäviin. Esimerkiksi sometus tai kommenttien moderointi ei hoidu siinä sivussa, vaan siihen pitää nimetä vastuuhenkilö.
  • Laadi ohjeet sekä fasilitaattoreille ja puheevuorojen pitäjille että osallistujille. Tämä voi kuulostaa työläältä, mutta kerran laaditut ohjeet ovat myöhemmin uudelleen käytettävissä.

Onko sinulla esimerkkejä sähköisesti toteutetuista asukastilaisuuksista? Kerro kokemuksistasi kommentoimalla.

Artikkelin kuva: (c) Sipoon kunta.

Vuorovaikutteisempia suunnittelukilpailuita

Kirjoitettu: 1.7.2018

Suunnittelukilpailuilla on vahva asema suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa. Kilpailuilla on  vakiintuneet käytännöt, joihin nykyaikainen vuorovaikutus ei ole perinteisesti kuulunut. Kilpailuilla on kuitenkin merkittävä vaikutus maankäytön suunnitteluun, joten on perusteltua pyrkiä kehittämään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia myös kilpailuprosesseissa.

Erilaisten kokeilujen myötä kilpailuehdotusten esittelystä netissä on tullut varsin yleinen käytäntö ja usein kilpailuehdotuksia on myös mahdollista kommentoida verkossa. Muun muassa Helsingissä on tunnistettu tarve kehittää aikaisempaa avoimempia ja osallistavampia kilpailukäytäntöjä. Kaupungin vuoden 2017 toimintaympäristöraportissa todetaan, että ”suunnittelukilpailuja avataan vuoropuhelulle ja jo ennen kilpailua kaupunkilaisilta voidaan kerätä toiveita ja ideoita tai valmistella kilpailuohjelmaa.”

Osallistumisella on annettavaa 

Keväällä julkaistussa kirja-artikkelissamme (Enhancing E-Participation in Urban Planning Competitions) avaamme Maarit Kahila-Tanin ja Susa Erärannan kanssa kahden tapaustutkimuksen avulla suunnittelukilpailujen ja kansalaisosallistumisen suhdetta. Tulokset osoittavat, että kansalaisosallistumisella on annettavaa sekä kilpailuprosesseissa että alueiden jatkosuunnittelussa.

Artikkelissa esitellyt Vaasan Palosaaren salmen ja Sipoon Jokilaakson ideakilpailut ovat olleet eräänlaisia (vaikka eivät toki ainoita) pioneereja vuorovaikutteisemman kilpailuprosessin kehittämisessä. Molemmissa kilpailuissa tavoitteena oli mahdollisimman laaja kansalaisosallistuminen kilpailun eri vaiheissa: ennen kilpailua ja kilpailuehdotusten arvioinnissa. Esimerkiksi Vaasassa osallistujat velvoitettiin huomioimaan kilpailua ennen kerättyä asukkaiden kokemuksellista tietoa ehdotuksen suunnittelussa, ja molemmissa kilpailuissa ehdotukset olivat netissä arvioitavana. 

On yleistä, että kansalaisvuorovaikutuksen vaikuttavuus kilpailun voittajan valintaan on heikkoa, koska pääasiassa asiantuntijoista koostuva tuomaristo valitsee voittajan. Joidenkin näkemysten mukaan julkisen palautteen ei pitäisi edes antaa vaikuttaa arviointiryhmän näkemyksiin. Kansalaisten näkökulmasta onkin harhaanjohtavaa järjestää kilpailuehdotusten arviointi tai jopa äänestys, mikäli mielipiteitä ei voida ottaa huomioon.

Vuorovaikutuksella tietoa jatkosuunnitteluun

Seurasimme Vaasan ja Sipoon suunnitteluprosesseja kilpailun valmistelusta asemakaavoitukseen asti. Vaikka kilpailuehdotuksista saatu palaute ei suoraan vaikuttanut voittajan valintaan, tieto koettiin kuitenkin arvokkaaksi alueiden jatkosuunnittelulle. Palautetiedon hyödyntäminen kilpailuvaiheen jälkeen ei kuitenkaan ole itsestään selvää: kilpailuvaiheen aikana kertynyt tieto unohtuu helposti. Koska tiedon kuljettaminen läpi koko suunnitteluprosessin vaatii suunnitelmallisuutta ja tahtoa, riippuu lopputulos paljon organisaation ja henkilöiden motivaatiosta ja siitä, kuinka tärkeäksi kansalaisnäkökulma koetaan.

Tampereen Hiedanrannan ideakilpailu on ajankohtainen esimerkki vuorovaikutuksen kytkemisestä jatkosuunnitteluun. Kilpailuvaiheen jälkeen kaupunki käynnisti yhteistyössä tutkijoiden kanssa ”Ideakilpailun jatkot”. Jatkot toteutettiin neljän työpajan sarjana, joissa ideakilpailun parhaita ehdotuksia työstettiin eteenpäin yhteistyössä kansalaisten, tutkijoiden ja suunnittelijoiden kesken. Lopuksi vuorovaikutuksen anti koottiin näyttäväksi julkaisuksi, jonka auttanee tiedon välittymisessä.

Sähköinen osallistuminen tehostaa myös tuomarointia

Laajan vuorovaikutuksen näkökulmasta ongelmallista on se, että kilpailuasiakirjat edelleen tuotetaan asiantuntija-arviointia silmällä pitäen. Vaikka kilpailun tuomaristokin tutkii ehdotuksia usein ensisijaisesti sähköisessä muodossa, kilpailuehdotukset laaditaan edelleen perinteisessä ”planssiformaatissa”. Planssit ovat parhaimmillaan näyttelyssä, netissä niiden tutkiminen on kömpelöä.

Ensimmäinen suunnittelukilpailu, jossa esitystekniikkaa on radikaalisti uudistettu, on Hyvinkään Sveitsin alueen ideakilpailu. Tämä hanke, jossa kilpailuehdotukset julkaistiin selainpohjaisella 3D-alustalla, oli yksi KiraDIGI-rahoitusta saanut kokeiluhanke. Uudenlainen esitystekniikka palveli sekä kansalaisosallistumista että tuomareiden työskentelyä. Kokeilusta saatiin ilmeisen hyviä kokemuksia, ja menetelmä on sovellettavissa pienellä räätälöinnillä myös muissa kilpailuissa. 

Lisää kokeiluja ja vaikuttavuutta

Vuorovaikutuksen lisäämistä on nyt kokeiltu kilpailuprosessin eri vaiheissa melko hyvällä menestyksellä. Toivon, että jatkossa vuorovaikutuksen vaikuttavuus lisääntyy entisestään niin kilpailuohjelmien valmistelussa kuin voittajan valinnassa ja jatkosuunnitteluun välittyvissä evästyksissä. Odotan myös uusia kokeiluita, joissa kilpailuehdotusten esitystekniikkaa kehitetään Hyvinkään kokemusten pohjalta edelleen. Tulevaisuuden haaste on myös vuorovaikutuksen kytkeminen varsinaiseen kilpailuvaiheeseen. Se nostaisi kilpailuiden osallistavuuden aivan uudelle tasolle.