Blogini yhtenä tarkoituksena on maankäytön suunnitteluun liittyviin verkko-osallistumisen menetelmiin ja käytäntöihin liittyvän tiedon jakaminen. Samalla mielessäni on ollut ajatus kuntien maankäytön suunnittelun ja osallistumisen parissa toimivien verkostoitumisesta.
Suurin haaste toimivien verkko-osallistumisympäristöjen kehityksessä ei suinkaan ole niiden tekniikassa, vaan siinä, miten verkko-osallistuminen (palautteenanto, aloitteet, mielipiteet jne.) saadaan sidottua osaksi hallinnon prosesseja, osaksi virkamiestyötä tai päätöksentekoprosesseja.
Olen täysin samaa mieltä Poikolan kanssa verkko-osallistumisen haasteista. Verkko-osallistumisen kytkeminen osaksi suunnittelun arkea lähtee maankäytön suunnittelijoiden omasta motivaatiosta. Tutkimus- ja kehityshankkeissa tehdään arvokasta työtä työkalujen ja menetelmien parissa. Tahto soveltaa verkko-osallistumista omassa toiminnassa syntyy siten, että saadaan tietoa hyvistä kokemuksista ja nähdään tuloksia.
Tämä edellyttää mielestäni työkalujen, menetelmien ja prosessien yhteistä kehittämistä verkostoissa. Ellen aivan väärässä ole, kuntasektorilta puuttuu verkosto, jossa verkko-osallistumista kehitettäisiin käytännön suunnittelutyön näkökulmasta. (Kertokaa, jos sellainen on. Liityn oitis mukaan!)
Olisitko sinä kiinnostunut liittymään verkostoon, jossa verkko-osallistumista kehitetään maankäytön suunnittelun näkökulmasta? Osoita kiinnostuksesi kommentoimalla tätä viestiä tai ota yhteyttä kirjoittajaan.
Verkko-osallistumiseen näyttää kohdistuvan suuria odotuksia. Yhteiskunnalliset tavoitteet liittyvät demokratian ja kansalaisvaikuttamisen edistämiseen. Toisaalta verkko-osallistumiseen kohdistuu tavoitteita myös mm. kuntien ja kuntalaisten näkökulmista.
Verkko-osallistumiseen kohdistuu erilaisia tavoitteita eri näkökulmista katsottuna, esimerkiksi tällaisia.
Suomi kymmenen verkkodemokratian kärkimaan joukkoon
Suomi on tippunut kauas kärjestä verkko-osallistumismittauksissa. YK:n verkko-osallistumisselvityksessä Suomi oli vuonna 2010 sijalla 30. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan Suomi halutaan nostaa kymmenen verkkodemokratian kärkimaan joukkoon 2010-luvun loppuun mennessä. Uusia osallistumistyökaluja on kehitteillä mm. SADe-ohjelman Osallistumisympäristö-projektissa (1). Hallinto-lehden jutussa projektin tavoitteita kuvataan seuraavasti:
”Tavoitteena on saada aikaan sellaiset verkko-osallistumisen menetelmät ja kanavat, joiden välityksellä kansalaiset voisivat ilmaista mielipiteensä valmisteltavana olevista asioista ja käydä keskustelua. Lisäksi he voivat nostaa omia näkökulmiaan ja teemojaan esille yhteiskunnallisessa keskustelussa, valmistelussa ja päätöksenteossa. ” (2)
Poliittisen päätöksenteon tietopohjan parantaminen
Yleisellä tasolla tavoitteena on poliittisen päätöksenteon tietopohjan parantaminen. Valtioneuvoston julkaisussa tavoitetta kuvaillaan näin:
”Hyvä tietopohja parantaa päätösten laatua. Päätösten perustaminen parhaaseen mahdolliseen tietoon ja tietolähteiden selkeä ja avoin esille tuominen edesauttavat myös demokratian toteutumista.” (3)
Minkälainen on kuntien näkökulma?
Kuten Hallinto-lehden kirjoituksessa todetaan, että työtapa vaatii muutosta hallinnon ja kansalaisten väliseen suhteeseen, muun muassa aktiivista dialogia (2).
Matka kehittämishankkeiden ja käytännön välillä on kuitenkin pitkä. Vaikuttaa siltä, että osa kunnista on innokkaasti mukana edistämässä verkkovuorovaikutusta, osa taas tuntuu vetäytyvän digitaalisten välineiden ääreltä.
Kuntien tiukka taloudellinen tilanne sekä rakenteelliset ja organisaatiomuutokset luovat paineita henkilöstölle. Uusien välineiden käyttöönotto saatetaan kokea negatiivisesti, mikäli hyöty ei suoraan ole nähtävissä. On siis tarpeen tarkastella verkko-osallistumisen edistämistavoitteita paitsi demokratian ja kansalaisten osallisuuden näkökulmasta, myös kuntien hallinnon ja suunnittelutyön näkökulmasta. Onnistuneet ratkaisut ovat nähdäkseni niitä, jotka tukevat toiminnan kehittämistä kaikkien toimijoiden näkökulmasta.
Tavoitteena parempi ymmärrys suunnittelukohteesta
Verkko-osallistumistutkimuksissa korostuu yhteistoiminnallisuus ja jaetun ymmärryksen tavoittelu (shared understanding). (mm. 4) Käytännön suunnittelussa tavoitteet ovat kuitenkin usein arkisempia:
Toiminnan tehostaminen: Tiedottamalla oikein ja oikeaan aikaan vähennetään suoria yhteydenottoja suunnittelijoihin.
Parempi ymmärrys suunnittelukohteesta: Asukasnäkökulman kartoituksella voidaan kerätä alueesta tietoa, joka täydentää ja korjaa suunnittelijan omaa käsitystä ympäristöstä. Tämä edesauttaa suunnittelun laatua. Tavoitteena voi myös olla asiakastyytyväisyyden parantaminen.
Oppiminen ja tiedon prosessointi: Vuorovaikutuksen kautta eri osapuolet voivat oppia ja vaihtaa mielipiteitä. Tavoitteena ei ole konsensus, vaan se, että osapuolet tulevat tietoisiksi erilaisista näkökulmista. Samalla tuodaan näkyväksi suunnittelun moniarvoisuus ja monitoimijaisuus.
Yksittäisen kuntalaisen tai asukasryhmän tavoitteet ovat tapauskohtaisia ja ansaitsisivat oman tarinansa. Osallistujien tavoitteena voi olla esimerkiksi tiedon saanti tai vaikuttaminen suunnittelun sisältöön siten, että henkilökohtaisesti tärkeiksi koettuja asioita tai ominaisuuksia säilytetään tai muutetaan.
