Kategoria: Osallistumisen kehittäminen

Kommenttikartta, karttakysely vai karttapalautejärjestelmä

Kirjoitettu: 19.9.2011

Erilaisia osallistumista tukevia karttasovelluksia on monenlaisia, kaikki hieman eri tarkoituksiin suunniteltuja. Niistä puhutaan nimillä kommenttikartta, karttakysely ja karttapalautejärjestelmä. Nimet eivät kuitenkaan ole vakiintuneet tarkoittamaan tietynlaista työkalua.

Ei ole ihan helppo tehtävä valita oikeaa työkalua. Työkalun valinnassa tulee lähteä osallistumisen tavoitteista: mihin tarkoitukseen ja minkälaiseen suunnittelutilanteeseen tietoa kerätään. Seuraavassa olen yrittänyt luokitella sovelluksia käyttötarkoituksen mukaan. (Kommentoi ja kerro, jos olet samaa tai eri mieltä luokittelusta?)

Avoimet kommenttikartat
Julkisia ja avoimia karttasovelluksia olen itse tottunut kutsumaan kommenttikartoiksi. Niiden avulla käyttäjät voivat vapaasti merkitä kommenttejaan kartalle ilman ohjaavaa kyselyä. Esimerkkejä kommenttikartoista ovat Espoon keskuksen kehittämisfoorumin Paikallistietokartta sekä Hista-foorumin Kommenttikartta.

Kommenttikartan ominaisuuksia:

  • jatkuvasti kommentoitavissa
  • kommentit ovat avoimia ja julkisia eli käyttäjät voivat lukea (ja mahdollisesti myös kommentoida) toistensa kommentteja
  • liittyy rajattuun alueeseen
  • ei välttämättä liity mihinkään hankkeeseen
  • kommentointi on vapaata ja itseohjautuvaa: kommentointia ei ohjata kysymyksin
Espoon keskuksen paikallistietokartta on esimerkki julkisesta ja jatkuvasti avoinna olevasta kommenttikartasta. Lähde: Espoon kaupunki ja Aalto-yliopisto (www.espoonkeskus.fi)

Hankekohtaiset karttakyselyt
Karttakyselyillä tarkoitan sovellusta, jonka avulla käyttäjältä kerätään tiettyyn aiheeseen tai alueeseen liittyvää tietoa. Yleensä kerätään lähtötietoa suunnittelua tai vaikutusten arviointia varten. PehmoGIS-kyselyt ovat hyviä esimerkkejä karttakyselyistä. Myös SITOn karttapalautejärjestelmää voi sanoa karttakyselyksi, koska kommentointia voidaan ohjata aihevalinnalla tai suorilla kysymyksillä.

Karttakyselyiden ominaisuuksia:

  • tiedonkeruu on hanke- tai aluekohtaista
  • yleensä suljettuja ja yksisuuntaisia
  • kommentit yleensä ei-julkisia eli käyttäjät eivät näe toistensa vastauksia
  • osallistuminen ohjataan kysymyksillä tiettyihin aiheisiin
PehmoGIS-kyselyt ovat esimerkkejä suljetuista tiettyyn alueeseen ja aihepiiriin liittyvistä kyselyistä. Lähde: Aalto-yliopisto / YTK (www.pehmogis.fi)


Hankekohtaiset karttapalautejärjestelmät
Kutsuisin palautejärjestelmiksi sellaisia karttasovelluksia, joilla kerätään palautetta suunnitelmista.  Esimerkkinä on WSP Finlandin Suomenlahdentien linjauksen suunnitteluun liittyvä karttasovellus. Pääkaupunkiseudun palvelukartta on myös esimerkki karttapalautejärjestelmästä, mutta siinä palautetta annetaan julkisista palveluista. Molemmissa näissä erityistä on kommenttien julkisuus.

Suomenlahdentien karttapalautejärjestelmässä annettiin palautetta tielinjauksesta. Lähde: Espoon kaupunki ja WSP Finland.

Yhdistelmätyökalut
Uusimmat karttasovellukset ovat avoimien kommenttikarttojen ja karttasovellusten yhdistelmiä. Esimerkiksi Kerro kartalla -palvelua käytetään sekä kysymyksillä ohjattuihin karttakyselyihin että vapaamuotoiseen karttapohjaiseen kommentointiin. Myös uusin PehmoGIS-palvelu Sinun Vaasa yhdistää erilaisia ominaisuuksia: kyselyosiot ovat jatkuvasti avoinna ja käyttäjällä on mahdollisuus antaa myös vapaasti kehittämisehdotuksia. Näiden kahden palvelun erona kuitenkin on, että Kerro kartalla -palvelussa kommentit ovat pääsääntöisesti julkisia, kun taas Sinun Vaasa -palvelussa kommentteja ei suoraan näytetä muille käyttäjille.

Lähteet:

Keskustelu on avattu, miksei kukaan osallistu?

Kirjoitettu: 17.9.2011

Jos päätetään hyödyntää keskustelupalstaa osallistumiskanavana, keskustelu pitää saada käynnistettyä ja ylläpidettyä vilkkaana. Muutoin siitä ei ole juurikaan hyötyä. Mistä sitten johtuu, että keskustelut eivät lähde käyntiin tai ne tyssäävät heti alkuinnostuksen jälkeen. Esimerkiksi Tuusulassa yleiskaavaan liittyvä verkkokeskustelu ei näytä käynnistyvän, vaikka kunta on tehnyt aloitteen. Järvenpäässä kaavoituksen keskustelupalstalla ovat osallistuneet vain yksittäiset motivoituneimmat kuntalaiset, vaikka kaavoitus on yrittänyt kannustaa keskusteluun. Helsingissäkään kommentteja ei verkkokeskusteluihin näytä kertyvän kuin vain muutamia kymmeniä, vaikka potentiaali on huomattavasti suurempi.

Tässä muutamia mahdollisia syitä osallistumisen nihkeyteen:

Käytettävyysongelmat karkottavat osallistujia
Onko keskustelualueella tai sivustolla käytettävyysongelmia, jotka saavat käyttäjät luopumaan leikistä kesken kaiken? Esimerkiksi pakollisen rekisteröitymisen on huomattu suoraan vähentävän keskustelujen määrää. Hankala rekisteröitymisprosessi voi myös aiheuttaa sen, että keskusteluihin päätyvät vain kaikkein motivoituneimmat osallistujat, jotka usein ovat ns. vastustajia. Tällöin keskustelussa saattaa nousta esiin vain yksi näkökulma.

Etukäteen tapahtuva moderointi saattaa myös vähentää osallistumisintoa. Verkkokeskustelun odotetaan nykyään olevan reaaliaikaista.

Löydetäänkö osallistumiskanava?
Osallistumismahdollisuuksista pitäisi tiedottaa siellä, missä käyttäjät ovat. Jos tieto löytyy vain kaavoituksen sivuilta, käyttäjiä tuskin löytyy riittävästi. Kunnan omien sivujen lisäksi on mietittävä myös muita kanavia. Tietoa voi levittää mm. muilla keskustelufoorumeilla (esim. asukasyhdistysten foorumit). Usein paikallislehtien keskustelupalstoilla on monikertaisesti lukijoita verrattuna kunnan omaan sivustoon. Sosiaalinen media on tehokas tiedonlevittäjä. Hankkeelle voi esimerkiksi perustaa sivun Facebookiin: yhteisössä suosittelu, jakaminen ja tykkääminen levittävät sanaa tehokkaasti.

Oulun yliopiston tutkijat ovat todenneet, että verkko-osallistumista voi aktivoida ryhmä ”avainosallistujia”, joka on koottu aktiivisista paikallisista toimijoista. Avainosallistujat osallistuvat myös verkossa ja ”levittävät sanaa” alueella. (Nuojua 2010)

Onko motivaatio kohdallaan?
Keskusteluun osallistuminen voi olla vaikeaa, jos keskustelut eivät liity konkreettisiin hankkeisiin tai aiheita ei koeta tärkeiksi.

Onko suunnitelmat esitetty sillä tavoin, että niihin on mielekästä ja helppoa osallistua? Löytääkö kuntalainen yhtymäkohtia omaan rooliinsa kunnan asukkaana tai muuna toimijana? Esimerkiksi yleiskaavatason osallistuminen on koettu haastavaksi, koska silloin ei vielä keskustella konkreettisista asioista eikä suunnittelu ole riittävän tarkalla tasolla. Konkreettisissakin hankkeissa on toisinaan haastavaa ohjata keskustelu olennaisiin kysymyksiin. Tässä auttaa suunnittelijoiden oma osallistuminen keskusteluun.

Onko keskustelu vaikuttavaa?
Voiko osallistuja kokea, että hänen kommenttinsa on otettu vastaan? Kunnan virkamiesten tai suunnittelijoiden poissaolo huomataan. Vaikuttavuuden kokemus kuitenkin edellyttää, että myös suunnittelijat näkyvät verkossa ja vastaavat esiin nouseviin kysymyksiin.

Onko keskustelun taso sopiva?
Jos keskustelun taso nostetaan heti aluksi liian asiantuntevaksi, osallistumisen kynnys voi olla liian korkea. Kuntalaisille pitää tarjota mahdollisuus keskustella arkielämään liittyvistä asioista omalla kielellään. Jos asiantuntijat ovat ehtineet vallata keskustelukentän, on asukkaan vaikea liittyä mukaan.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on? Onko keskustelu sujunut vai tökkinyt? Mitä arvelet olleen syynä?

Lähde:
Johanna Nuojua, Leena Soudunsaari, Helka-Liisa Hentilä. 2010. Boosting web-based public participation in urban planning with a group of key stakeholders. PDC ’10 Proceedings of the 11th Biennial Participatory Design Conference. ACM New York, NY, USA ©2010, pp. 239-242. ISBN: 978-1-4503-0131-2.