Paljonko on paljon?

Tilastokeskuksen mukaan ”Suomalaiset käyttävät Internetiä paljon”. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tilastosta selviää, paljonko se paljon on. Tuorein tilasto julkistettiin tällä viikolla ja olen sen perusteella päivittänyt omat kaavioni ajan tasalle.

Internetin käyttö tihentyi

Internetin käyttö ei enää juurikaan yleistynyt: kaikkiaan 89 % 16–89-vuotiaista suomalaisista on käyttänyt Internetiä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Käyttö yleistyy enää vain vanhimmissa ikäryhmissä, nuorempien osalta osuus on jo tapissa. Nettiä käytetään kuitenkin yhä tiheämmin: 76 % suomalaisista käyttää nettiä useita kertoja päivässä, ja yleisimmin sitä käytetään mobiililaitteella.

Somen käyttö yleistyi hieman

Yhteisöpalvelujen eli sosiaalisen median palveluiden käyttö on yleistynyt viime vuodesta vain yhden prosenttiyksikön. Vuonna 2018 suomalaisista 61 % on seurannut jotain yhteisöpalvelua viimeisen 3 kuukauden aikana. Kaaviosta näkyy selvästi somen käytön ikäsidonnaisuus: vanhimmissa ikäryhmissä somen käyttö on pikemminkin poikkeus kuin sääntö, toisin kuin nuorilla, joiden somen käyttö ylittää jo 90 %.

Kahdessa nuorimmassa ikäryhmässä näkyy tosin pientä heiluntaa: muutama vuosi sitten uutisoitiin nuorten kaikkoavan somesta, mutta seuraavana vuonna tilastot palautuivat ’ennalleen’. Nyt kuitenkin näkyy taas pientä laskua sekä 16–24- että 25–34-vuotiaiden ikäryhmissä.

Yhteisöpalveluiden käyttö ikäryhmittäin 2013 – 2018. Lähde: Tilastokeskus, Suomen virallinen tilasto: Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö.

Vaikuttaako koulutustausta somen käyttöön?

Someasiantuntija Johanna Janhonen (Piilotettu Aarre) on tarkastellut samoja tilastoja koulutustaustan näkökulmasta. Korkea-asteen koulutuksen saaneista 66% käyttää sosiaalista mediaa vähintään viikoittain, keskiasteen koulutuksen saaneista 60 % ja perusasteen koulutetuista 44%. Koulutusasteen ja somen käytön välillä näyttää olevan korrelaatio, mutta syysuhteesta ei voi tehdä päätelmiä.

Entä asuinalue?

Oman tutkimukseni kannalta kiinnostavaa on, miten sosiaalista mediaa käytetään erilaisilla alueilla. Tilastokeskuksen aineisto kertoo, että vaihtelua erityyppisten alueiden välillä on. Alla olevasta kaaviosta näkyy, että yleisimmin somea käyttävät pääkaupunkiseudulla asuvat (74 %). Muissa suurissa kaupungeissa prosenttiosuus on selvästi pienempi (65 %) ja maaseutumaisissa kunnissa luku on kaikkein alhaisin (50 %). Tässäkin tapauksessa korrelaatio on kiinnostava, mutta syitä pitänee etsiä myös muualta kuin alueen luonteesta, esimerkiksi väestön ikärakenteesta ja muista demografisista tekijöistä.

Yhteisöpalveluiden käyttö erilaisilla alueilla 2018, * %-osuus 16–74-vuotiaista, jotka seuranneet jotain yhteisöpalvelua 3 kk aikana. Lähde: Tilastokeskus, Suomen virallinen tilasto: Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö.

Yksi vastaus artikkeliin “Paljonko on paljon?

  1. Huolestuttavaa on jos SOMEn käytöstä eri tarkoituksiin esim. kaupunkisuunnittelun yhteydessä unohdetaan tavoitettavuus. Varsinkin tilanteissa jossa toivotaan dialogia esim tavoitteiden tms. suhteen. Tuo tilastokeskuksen grafiikka, joka kertoi ikäluokan osuuksista on saatu, ilmeisestikin koko Suomea koskien ja enemmänkin yleisluonteisena ilman mitään tiettyä kontekstia. Kun samanaikaisesti tiedetään, että eri ikäluokan kansalaiset edustavat erilaista suhteellista osuutta koko väestöstä niin tosiasioiden valossa ns. suurten ikäluokkien kansalaisten tavoitettavuus on SOMEn suhteen tuossa näytettyäkin heikommin edustettuna.

    Tämä on vain yksi näkökulma. Yleisesti se kertoo, että mitä vanhemmista ikäryhmistä on kyse, sitä huonompi on ryhmän tavoitettavuus ja sitä kautta myös edustavuus!
    Kun ja jos ajatellaan SOMEn käyttöä vuorovaikutustarkoitukseen täytyy tietää mitä ollaan tekemässä. Kunnallisessa mittakaavassa on ymmärrettävä mitä keinoja kulloinkin kannattaa käyttää.

    Otetaan esimerkki! Halutaan kehittää vanhuspalveluja, haarukoidaan työkaluja SOME mukaanlukien. Nostetaanko asia esille SOMEssa, jos nostetaan niin mitä kenties on odotettavissa? Entä jos pyritään tavoittamaan nyt vanhuspalvelua saavat tai ne joiden ikä tai muu kuntoisuus kertoo heidän ennusteestaan joutua lähivuosina noiden palvelujen tarvitsijoiksi. Kuinka heidät tavoitetaan? Vai pitäisikö heiltä kysyä? Tai entäpä poliittiset ja taloudelliset lähtökohdat muistaen kaupungistumisen trendi, veropohja tai valtionosuudet jne. Missä palvelut voidaan tuottaa? Onko työvoimaa tarjolla? Mitä se meille työssä käyville maksaa?
    Elämä on arvokas! Perustuslaki haastaa yhdenvertaisuudesta, mutta poliittinen realismi on usein muuta. Meillä jokaisella on elämänkaari, mutta muutammeko näkökulmaa sen mukaan olemmeko me tai lähiomaisemme ratkaisun kohteena vai etäämpänä!

    SOME voi olla toimiva työkalu, mutta jos aidosti halutaan jotain kehittää niin mihin se taipuu. SOMElla voi vaikuttaa ja SOMEsta voi vaikuttua, mutta kokonaisuutta ei pidä unohtaa.

Vastaa käyttäjälle Kai Häppölä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *