Ihan kamalaa vai superinnostavaa?

Verkko-osallistuminen voi olla maankäytön suunnittelijan näkökulmasta ihan hirveää, superinnostavaa tai jotain siltä väliltä. Itse kuulun (yllättäen) jälkimmäisiin, mutta ymmärrän hyvin toisenkin puolen. Verkko-osallistuminen koetaan usein työmäärää lisäävänä tekijänä. Vaatiihan se suunnittelijalta lisäpanostusta erityisesti silloin, kun kokeillaan uusia menetelmiä. Julkisesti omalla nimellä näkyminen internetissä voi myös olla hyvinkin stressaavaa.

On selvää, ettei kuntien kaavoitukselle voida ladata enää lisää työkuormaa. Asukaslähtöisyyden ohella onkin yhtä tärkeää huomioida suunnittelijan näkökulma.

Mielestäni ihanteellinen verkko-osallistuminen suunnittelijan näkökulmasta on tällaista:

1. Ei sekoita pakkaa ja rutiineja
Verkko-osallistumisen tulee liittyä suunnitteluprosessiin sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Voi olla hyväkin, että internet haastaa perinteiset suunnittelukäytännöt. Totaalinen pakan sekoittaminen ei kuitenkaan ole kenenkään etu, vaan muutos pitää tapahtua hallitusti. Hyvät käytännöt pitää säilyttää. Lainsäädännön asettamiin kuulemiskäytäntöihin perustuva kaavaprosessi on hyvä pohja, johon verkko-osallistumisen voi sovittaa.

2. Keventää työtaakkaa
Jos uudet menetelmät eivät tuo helpotusta kenenkään työhön, niitä on vaikea perustella. Aina hyötyjä ei ole helppoa huomata. On kuitenkin havaittu, että esimerkiksi suorat yhteydenotot suunnittelijoihin vähenevät, jos asioista tiedotetaan hyvin. Hyvät suunnittelusivut voivat olla myös suunnittelijan työväline, kuten esimerkiksi Espoon keskuksen kehittämisfoorumista aikoinaan todettiin.

3. Lisää suunnittelun laatua
Lisääntynyt työmäärä voi olla perusteltua, jos sen avulla saavutetaan jotain parempaa. On vaikea arvioida, onko suunnitelmasta tullut laadukkaampi vai ei. Itse olen sitä mieltä, että useimmiten osallistuminen nopeuttaa parhaan (tai ainakin sopivimman) ratkaisun löytymistä. Osallistujien erilaiset näkökulmat pakottavat suunnittelijan ajattelemaan asiaa uudelta kantilta. Voi olla, että ongelmakohdatkin löydetään nopeammin.

4. Auttaa hallitsemaan konflikteja
Selvityksissä on todettu, että konflikteja syntyy etenkin, jos suunnittelu ei etene avoimesti, sovittujen pelisääntöjen mukaan (esim. Peltonen et al. 2006). Vuorovaikutusta ja osallistamista ei siis voi syyttää konfliktien syntymisestä, vaikka suunnittelijan näkökulmasta mielipidetulva saattaa vaikuttaa konfliktin leimahtamiselta. Pikemminkin konflikteja kärjistää liian vähäinen vuorovaikutus (Peltonen 2011).

Konflikteja ei voi välttää, mutta niitä voi pyrkiä hallitsemaan. Suunnittelijan työhyvinvointiin voi vaikuttaa menetelmien valinnalla: varmassa konfliktikaavassa ei ehkä kannata käynnistää avointa verkkokeskustelua, johon suunnittelijan on vastattava päivittäin…

5. Mielekästä, hauskaa ja melko helppoa
Suunnittelijan verkko-osallistumiskokemusta voi helpottaa, jos joku muu hoitaa raa’an työn. Osallistumisen järjestämisen voi ulkoistaa ja joskus ulkopuolisuudesta on hyötyäkin. Joka kunnassa ei ole vuorovaikutussuunnittelijaa, mutta toinen suunnittelijakin voi olla riittävän ulkopuolinen helpottamaan tilannetta.

Minkälaista on sinun mielestäsi ihanteellinen verkko-osallistuminen?

Lähteet:
Peltonen Lasse, Hirvonen Jukka, Manninen Rikhard, Linjama Hannes, Savikko Riitta. 2006. Suomen Ympäristö 12/2006. Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Suomalaisen nykytilan kartoitus. Ympäristöministeriö.
Peltonen, Lasse. 2010. Konfliktien hallinta yhdyskuntasuunnittelussa. 15.11.2010. TEM – MAL Kuntayhteistyö -työpaja. Aalto-yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus.

Yksi vastaus artikkeliin “Ihan kamalaa vai superinnostavaa?

  1. Niinpä. Monesti olisi varmasti helpompaa ja houkuttelevampaa pitää kissa pöydän alla, mutta pidemmällä aikavälillä uskon ehdottomasti verkko-osallistumisen vähentävän työmäärää. Asukkaat ja muut asianosaiset ansaitsevat fooruminsa, jotka kertovat asuinympäristöstä, sen nykyisesessä ja tulevassa muodossa. Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta maankäytön kohdalla ei näin ole. Monelle jo pelkkä tieto auttaa sopeutumaan tulevaan. Ja kun vielä mukaan saadaan vuorovaikutteisuus, niin osallistujat voivat oppia toinen toisiltaan vaihtoehtoisia näkökulmia, ja vähintäänkin oma kanta on osattava formuloida johonkin muotoon, jos mielii keskusteluun osallistua.

    Omalla nimellä osallistumisen näen kaksiteräiseksi miekaksi. Nimimerkki olisi julkisessa keskustelussa mielekkäämpi, muutoin monelle osallistumiskynnys nousisi liian korkeaksi. Tärkeimpänä kokisin kuitenkin osallistumisen eli tässä verkkofoorumin jatkuvuuden. Eli irti kaavaprosessista. Asuin- ja elinympäristömme ovat jatkuvassa muutostilassa, ja tätä elämää tulisi myös verkkofoorumeiden tallentaa. Vuodenajatkin vaikuttavat suuresti siihen, miten ympäristöä tarkkaillaan ja mitä asioita tuodaan esiin.

    Summa summarum: ihanteellinen verkko-osallistuminen olisi innostavaa puolin ja toisin, sekä jatkuvaa. Avointa ja muiden mielipiteitä kunnioittavaa. Jälkimmäisessä on kyllä haasteita, niin usein agressiot löytävät paikkansa juuri verkkokeskusteluista. Mutta niin kai ne löytävät tiensä kunnallispolitiikkaankin….

Vastaa käyttäjälle EijaH Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.