Tapiola somessa

Kirjoitettu: 7.2.2017

Kaavio Tapiolan some-datan luokittelusta

Yksi kysymys, johon etsittiin vastausta Somedata kaupunkisuunnittelijan apuna –työpajassa Espoossa 1.2.2017 oli: ”Miltä Tapiola näyttää somessa?”. Tapiolan somedatana analysointi ei ollut työpajan itsetarkoitus, vaan aineisto oli esimerkkinä siitä, minkälaista dataa somesta voi löytyä.

Tässä blogijutussa kerron, mitä somedata kertoo Tapiolasta. Tulkinnoissa hyödynnän sekä omia havaintojani että työpajassa esiin nostettuja näkökulmia.

Ennen työpajaa keräsin Tapiolaan liittyviä julkaisuja sosiaalisesta mediasta kuukauden ajalta (28.12.2016 – 27.1.2017) ja luokittelin sisällön manuaalisesti. Apuna käytin ViidakkoMonitor-työkalua, jonka avulla datan kerääminen kolmesta eri lähteestä, Twitteristä, Instagramista ja Facebookista onnistui näppärästi. Julkaisuja kertyi yhteensä 744, ja niistä suurimman osan luokittelin 14 eri ryhmään.

Suosituimmat aiheet Tapiolan someaineistossa olivat urheilu ja liikunta, kulttuuri, tapahtumat ja toiminta, rakennettu ympäristö, luonto, kulttuuri ja kaupalliset palvelut. Urheiluun, kulttuuriin sekä tapahtumiin ja toimintaan liittyvät julkaisut saivat painoarvoa erityisesti tammikuussa Tapiolan Jääpuistossa järjestetyn Ystäväluistelu-tapahtuman ansiosta. Myös luokittelulla on vaikutusta: urheilu ja liikunta on otettu omaksi kategoriakseen, vaikka julkaisut voisivat hyvin sisältyä joko kulttuurin, kaupallisten palveluiden tai harrastusten teemoihin. Tämä luokittelu onkin vain yksi tapa hahmottaa asuinalueisiin liittyvää somedataa.

Puutarhakaupungista tuli rakennustyömaa

Somen antama kuva Tapiolasta on tällä hetkellä rakennustyömaa. Tämä visuaalinen somekuva on ristiriidassa Tapiolan puutarhakaupunkimaineen kanssa.  Somessa jopa kysytään, onko puutarhakaupungista enää mitään jäljellä? Myös työpajassa huomattiin kontrasti Tapiolan puutarhakaupungin ja kuvien välillä.

Toisaalta rakennustyömaan keskellä viestitään positiivisistakin odotuksista:

Kulttuurikeskus ja Keskustorni maamerkkeinä

Tapiolan maineikkaista arkkitehtuurikohteista näkyy somessa eniten arkkitehti Arto Sipisen suunnittelema Espoon kulttuurikeskus sekä Aarne Ervin Keskustorni. Muutama kuva on jaettu myös muista Tapiolan arkkitehtuurikohteista, kuten Revellin Taskumattitaloista, Ruusuvuoren suunnittelemasta Tapiolan kirkosta ja Reima Pietilän suunnittelemasta Suvikummun asuinalueesta. Herää kysymys, eikö muu rakennettu ympäristö ole kiinnostavaa. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että osa Tapiolaa todellakin on työmaana, ja se osa saa huomiota purkukohteiden dramaattisuuden ansiosta.

Esimerkki somesta jaetusta arkkitehtuurikuvasta (Espoon kulttuurikeskus):

Myös erityisesti iltavalaistuksessa otetut kaupunkimaisemat ovat yleisiä. Näissä kuvissa esiintyy usein jokin Tapiolan helposti tunnistettavista maamerkeistä, kuten esimerkiksi tässä Keskustorni:

#Tapiola#Espoo#Suomi#Finland#

A post shared by Tatiana Popova (@martishka.tp) on

Kulttuuria, kulttuuria

Tapiolan kulttuuritarjonta sisälsi someseurannan perusteella musiikkia, teatteria, elokuvia – ja luistelua. Kulttuuri-teemaan olisi voinut usein sisällyttää myös julkaisuja, jotka luokittelin urheiluun ja liikuntaan liittyviksi. Toisaalta moni kulttuuriin liittyvä asia liittyy myös kaupallisiin palveluihin.

Tammikuun puolivälissä järjestetty Ystäväluistelu-tapahtuma oli todellinen menestystarina. Ei jää epäselväksi, etteivätkö ihmiset olisi todella nauttineet tästä kulttuurikokemuksesta: luistelu Jääpuistossa ja siihen yhdistetty Tapiola Sinfoniettan –konsertti striimattuna ulkotilaan on selvästi ollut mieleenpainuva kokemus. Somejulkaisuja tästä aiheesta oli niin paljon, että muisto piirtyy minunkin mieleeni, vaikka en itse siellä ollut – vai olinko sittenkin… Muistiini tallentuneet kuvat ovat niin eläviä, että niistä on tullut osa minunkin kokemusmaailmaani.

Tapiola 💙

A post shared by Elina Hovinen (@endorfiinikoukussa) on

Arkikuvat päästävät koteihin

Ihmiset jakavat myös kuvia kodeistaan. Työpajassa analyysitarpeita miettinyt ryhmä huomasi, että somedata päästää myös kotien sisälle: arkielämään ja kodin kokemukseen. Tämä herättää myös kysymyksiä someaineiston hyödyntämisen eettisistä kysymyksistä. Tietävätkö ihmiset, mihin he kokemuksensa ”lahjoittavat”?

Luonto ja rakennettu ympäristö limittyvät

Luontokuvat ovat iso osa Tapiolaa somessa. Määrällisesti niitä oli likimain yhtä paljon kuin rakennettuun ympäristöön liittyviä julkaisuja. Kauniit auringonlaskut ja meren ranta ovat suosittuja luontoaiheita. Toisaalta luonto ja rakennettu ympäristö ovat Tapiolassa läsnä monesti samaan aikaan, eikä julkaisujen luokittelu ei aina ole helppoa. Se juuri onkin ominaista Tapiolalle: puutarhakaupunki tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luonto on lähellä ihan keskustassakin.

Tapiolan tulevaisuus näkyväksi

Somedata ei paljasta juuri mitään Tapiolan tulevaisuudesta: julkaisut suunnitelmista tai visualisoinnit Tapiolan tulevaisuudesta eivät osuneet ainakaan tälle seurantajaksolle. Julkaisemalla materiaalia siitä Tapiolasta, joka syntyy purkutyömaiden jälkeen, kaupunki voisi parantaa Tapiolan someimagoa ja lisätä kiinnostusta aluetta kohtaan.

Niin ikään ihmisten somessa julkaisemat Tapiolaan liittyvät julkaisut voisivat olla entistä monipuolisempia. Rohkaisemalla ihmisiä julkaisemaan valokuviaan tietyllä tunnisteella kaupunki voisi edistää rikkaamman ja elävämmän somekuvan rakentumista.

Mikä merkitys somekuvalla on?

Somelta kysytään mielipidettä yhteen jos toiseenkin. Suunnitellessaan esimerkiksi muuttoa uudelle alueelle, harva jättää katsomatta, mitä aiheesta löytyy netistä. Tietoa ja mielipiteitä haetaan myös somesta.

Alueimagoa ei rakenneta enää vain fyysisesti, vaan sitä luodaan myös sosiaalisessa mediassa. Tästä syystä sillä on merkitystä, minkälaista sisältöä alueesta jaetaan. Olemalla mukana sisällön tuotannossa, kaupunki voi itse vaikuttaa siihen, minkälainen imago alueelle muodostuu.

Nyt espoolaiset kiireen vilkkaa rakentamaan uutta Tapiolaa myös someen! Näyttäkää, että uusi Tapiola on moderni tulkinta alkuperäisestä puutarhakaupunki-ideasta.

Seikkailua virtuaalimalleissa

Kirjoitettu: 4.3.2012

Kolmiulotteiset visualisoinnit ovat parhaimmillaan loistavia välineitä havainnollistamisessa. Suunnittelun arkipäivää ne ovat olleet jo ainakin vuosikymmenen ajan. Toimivia 3D-osallistumisvälineitä sen sijaan saamme vielä odotella.

Tutustuin muutamiin internetissä toimiviin virtuaalimalleihin, joiden tarkoituksena on havainnollistaa suunnitelmia. Mallit toimivat teknisesti ihan hyvin, mutta niiden käyttäminen on liian vaikeaa.

SITOn internetissä toimivaa virtuaalimallia on käytetty mm. Espoon Tapiolassa. Sen käyttöliittymä näyttää perustuvan 3D-peleistä kopioituihin toimintoihin ja katselukulmaan (ns. first-person perspective), jossa näkymää katsotaan pelaajan perspektiivistä. Itse en onnistunut liikkumaan virtuaalimallissa haluamallani tavalla. Kun pyysin erästä 3D-pelaamiseen rutinoitunutta ystävääni kokeilemaan, sujui käyttö häneltä hieman paremmin. Hän koki ongelmaksi kuitenkin sen, että sovellus ei toiminut täysin samalla tavalla kuin peleissä. Esimerkiksi sivusuuntainen liikkuminen ei toiminut ja eteneminen tuntui hitaalta ja kankealta.

Tässä sovelluksessa käyttäjän on valittava itselleen avatar ennen virtuaalimallin katselemista. Mitä mahtaa osallistuja miettiä saadessaan eteensä Avatar selector -näkymän? Kieli tuskin on käyttötilanteeseen nähden ymmärrettävää, eikä hahmon valitseminen tunnu edes tarpeelliselta.

Ennen virtuaaliseikkailua käyttäjän pitää valita itselleen hahmo. (Kuva Tapiolan virtuaalimallista 4.3.2012, SITO ja Espoon kaupunki)
Käyttöliittymää ohjataan 3D-peleistä kopioiduilla näppäinkomennoilla. (Kuva Tapiolan virtuaalimallista 4.3.2012, SITO ja Espoon kaupunki)

Mielestäni pelien käyttöliittymäratkaisuja ei pitäisi suoraan kopioida osallistumissovelluksiin. Pelien maailmassa viihdytään ja vietetään aikaa, kun taas osallistumissovelluksen tarkoitus on antaa mahdollisimman helposti ja nopeasti riittävä ja oikea informaatio käsillä olevasta suunnitelmasta. En usko, että ainakaan vielä tänä päivänä maankäytön suunnittelusta kiinnostuneista osallistujista kovinkaan suuri osa harrastaa 3D-pelaamista.

Peleistä saattaa löytyä hyviäkin ratkaisuja sovellettavaksi, mutta virtuaalimallien tarkastelussa kannattaisi mieluummin ottaa mallia vaikkapa Google Mapsin Street View -toiminnosta.

Hienoa kuitenkin, että virtuaalimalleja ryhdytään viimein hyödyntämään myös osallistumisessa. Tekniikka näyttää olevan kunnossa, toivottavasti käyttöliittymätkin saadaan lähiaikoina helpommiksi.