Jääkö osallistuminen kesken?

Kirjoitettu: 9.10.2011

Kun osallistujien mielipiteet on kuultu, kirjattu ylös ja huomioitu suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan, tärkein työ on suunnittelijan näkökulmasta hoidettu. Vastineiden kirjoittaminen koetaan usein taakaksi, vaikka osallistujan näkökulmasta juuri vastauksen saaminen on tärkeintä. Vastine tai muu suunnittelijan antama vastapalaute on ainoa viesti, jonka perusteella osallistuja arvioi oman osallistumisensa vaikuttavuutta. Ja juuri vaikuttavuuden kokemisessa on ongelmia.

Tampereella jokunen vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että osalliset ovat tyytyväisiä tiedonsaantiin ja vuorovaikutukseen, mutta eivät osallistumisen vaikuttavuuteen. Toimenpide-ehdotuksena tutkimuksessa esitettiin, että osallistuminen pitäisi ulottaa kaavoitusprosessin loppuvaiheisiin saakka. Osalliset tarvitsevat palautetta oman osallistumisensa vaikutuksista lopulliseen kaavaan. Osallisille voidaan esimerkiksi järjestää esittelytilaisuus ehdotusvaiheessa tai kaavan vahvistumisen jälkeen. (Teittinen ja Blåfield 2005) Sama vaikuttavuuden ongelma toistuu tuoreemmissakin tutkimuksissa. (esim. Rautio 2011)

Virallinen kaavaprosessi huolehtii kyllä siitä, että osallistuja saa vastineen mielipiteeseensä tai muistutukseensa. Täydentävässä vuorovaikutuksessa vastapalautteesta on erikseen huolehdittava. Erityisesti verkossa tapahtuva vuorovaikutus voi jäädä helposti käsittelemättä loppuun asti osallistujan näkökulmasta. Osallistumisen vaikutuksista saatetaan kirjoittaa kaavaselostuksessa, mutta se ei ikävä kyllä tavoita osallistujia kuten eivät myöskään päätösasiakirjoihin laaditut tekstit. Erilaiset yhteenvetoraportit ovat tyypillisiä verkko-osallistumisessa, mutta niistäkin puuttuu usein suunnittelijan palaute.

Esimerkki kaavaprosessista, jossa aloitusvaiheessa verkko-osallistuminen liittyy tavoitteisiin ja lähtötietojen täydentämiseen. Myöhemmin luonnosvaiheessa arvioidaan suunnitelmia. Molemmista vaiheista annetaan vastapalautetta osallistujille ja lopuksi arvioidaan, miten osallistuminen on vaikuttanut kaavaratkaisuun ja koko prosessiin.

Yllä olevassa kaaviossa olen esittänyt, miten jatkuva tiedottaminen internetissä sisältäisi vastapalautteen osallistumiselle koko kaavaprosessin ajan. Vaikka aktiivinen osallistuminen painottuu suunnittelun aloitus- ja valmisteluvaiheisiin, tiedottaminen ja vastapalautteen antaminen jatkuvat aina suunnitelman hyväksymisvaiheeseen asti.

Osallistuminen loppuu kaavaprosessin näkökulmasta kaavan voimaantuloon. Käytännössä vaikutukset osallistujien elämään ovat vasta alkamassa, kun kaavaa ryhdytään toteuttamaan. Ideaalitilanteessa osallistuminen jatkuisikin edelleen yhdessä alueen toteuttajien kanssa…

Lähteet:

Teittinen, Outi ja Blåfield Henna. 2005. Osallistumisen seuranta ja arviointi kaavoituksessa, Case Tampere.

Rautio, Anna. 2011. Tahdotko vaikuttaa? – kysely kuntalaisille Tamperelehdessä, internetissä ja kirjastoissa.

Kohti osallistujalähtöisiä sovelluksia

Kirjoitettu: 1.10.2011

Onko olemassa verkko-osallistumissovellusta, joka toteuttaisi osallistujien tarpeet ja liittyisi samaan aikaan hallinnon prosesseihin kitkattomasti?

kaavio_erot — Osallistujalähtöiset ja hallintolähtöiset verkko-osallistumissovellukset ovat erilaisia. Olisi tarpeen sovittaa yhteen osallistujien tarpeet ja hallinnollinen prosessi.

Osallistujalähtöisyydellä tarkoitan verkko-osallistumista, joka on osallistujille motivoivaa ja täyttää ainakin jonkin osallistujan henkilökohtaisen tarpeen. Esimerkiksi teemakohtaiset palautekanavat, kuten Fillarikanava voivat olla tällaisia. Ne eivät kuitenkaan suoraan liity hallinnolliseen prosessiin. Fillarikanava on kuitenkin poikkeus, siitä lisää jäljempänä.

Hallintolähtöiset sovellukset ovat sellaisia, jotka on kehitetty liittymään maankäytön suunnitteluprosessiin parhaalla mahdollisella tavalla. Ne voivat antaa tiettyyn suunnitteluhankkeeseen ja -vaiheeseen optimaalista tietoa tai jakavat tietoa. Esimerkkejä hallintolähtöisistä sovelluksista ovat hankekohtaiset nettikyselyt ja kunnan www-sivut.

Kunnan www-sivustoa osallistujalähtöisempiä ovat alueelliset nettifoorumit, jotka on suunniteltu asukkaiden tarpeisiin, mutta tarjoavat tietoa myös hallinnolle ja suunnittelulle. Esimerkkejä tällaisista sivustosta on Espoon keskuksen kehittämisfoorumi ja Helsingin kaupunginosayhdistysten sivustot.

Fillarikanava havainnollistaa hyvin käyttäjälähtöisen ja hallintolähtöisen verkko-osallistumisen eroja. Antti Poikola kirjoittaa artikkelissaan Kaupunkiosallistumisen formaatti seuraavasti:

Temaattisesti rajattu fokus (pyöräily) ja karttapohjainen käyttöliittymä on suunniteltu tukemaan vuorovaikutusta, jossa kerätty informaatio on mahdollisimman kohdistettua ja konstruktiivista. Pyöräilijät kokevat, että kanava on suunnattu heille, minkä on havaittu vaikuttavan keskustelun laatuun positiivisesti. Karttapohjaisuus puolestaan ohjaa antamaan tarkkoja huomioita yleisten ”Helsinkiin tarvitaan lisää pyöräkaistoja” -tyyppisten kommenttien sijaan.

Fillarikanava on käyttäjälähtöinen sovellus, joka motivoi ja täyttää käyttäjien tarpeet. Sen liittämiseksi hallinnon prosesseihin on tehty aktiivisesti työtä hyvin tuloksin Helsingissä.

Voidaanko tästä päätellä, että tietoa pitäisi kerätä tiettyyn teemaan erikoistuneiden sovellusten avulla? Suunnittelu kuitenkin tarvitsee tietoa monelta eri elämän alueelta, joten tarvittaisiin useita erilaisia kanavia. Niiden seuraaminen ja ylläpito olisi työlästä, mutta sitä voisi teoriassa tukea jonkinlaisen ”tiedonkeruusovelluksen” avulla. Se kokoaisi eri kanavien tiedot yhteen suunnittelussa hyödynnettäväksi.

Ainakin on selvästi olemassa tarve sovittaa hallinnon prosesseja kohti osallistujalähtöisiä sovelluksia. Se voisi tapahtua verkostoitumalla ja jakamalla tietoa.