Kun osallistaminen kääntyi päälaelleen

Kirjoitettu: 27.1.2018

Vuosikaudet kaavoittajat ja kaupunkisuunnittelijat ovat pähkineet, millä tavalla innostaa asukkaita ja kuntalaisia osallistumaan suunnitteluun. Nyt tilanne onkin kääntynyt toisin päin: aktiiviset kansalaiset ovat itse organisoineet someryhmiä, joissa viranhaltijat poikkeuksia lukuun ottamatta loistavat poissaolollaan.

Osallistaminen on kääntynyt päälaelleen. Kaupunkilaisten itseorganisoitumisen näkökulmasta onkin kysymys siitä, miten viranhaltijoita osallistetaan eli miten heidät saadaan osallistumaan asukkaiden foorumeilla!

Uutta, sosiaalisen median kautta organisoituvaa osallistumista ei vielä osata arvostaa, kirjoittaa Pauliina Seppälä URA-lehden artikkelissaan. Hän kritisoi organisaatiolähtöistä ajattelua ja toteaa: ”…osallistuminen tapahtuu jo, joka päivä, ilman että mikään organisaatio kutsuu osallistumaan.” Käynnissä on muutos organisaatiokeskeisestä ihmiskeskeiseen yhteiskuntaan.

Yhteiskunta muuttuu, muuttuuko suunnittelukulttuuri?

Sosiaalinen media kaupunkisuunnittelussa -kyselyni tuloksissa näkyy sosiaalisen median rinnalla nouseva uudenlainen ajattelu avoimemmasta ja vuorovaikutteisemmasta suunnittelukulttuurista:

”Kaupunkisuunnittelu siirtyy pois professioon ja asiantuntijajargoniin perustuvasta sulkeutuneisuudesta kohti käytäntöjä, joissa hallinto ja kansalaisten toiminta tukevat parhaimmillaan toinen toisiaan.”

Sen vastavoimana on kuitenkin vielä voimakas epäluulo sosiaalista mediaa ja siellä tapahtuvaa osallistumista kohtaan:

”Jos sellainen otetaan käyttöön on se kovin arveluttavaa.”

Toisaalla kansalaiset toivovat hallinnon mukanaoloa someryhmissään:

”Se, että virkamiehet näkyy ylipäätään esim. fb-ryhmissä on sinänsä tärkeää. On tärkeää tavallisille kansalaisille, että virkamiehet osoittaa kiinnostusta ja ovat ylipäätään läsnä somessa.”, totesi eräs kaupunkiaktivismi kyselyni tuloksista keskusteltaessa.

Monimuotoisempaa osallistumista

Hallinnon järjestämä osallistaminen ja itseorganisoituva osallistuminen nähdään toistensa vastakohtina, tai ainakin vastinpareina. Itsekin käytän näitä kategorisoivia ilmaisuja, koska osallistuminen on tähän asti näyttäytynyt pääasiassa näin: hallinto osallistaa kuntalaisia omissa kanavissaan ja omilla välineillään, kun taas asukkaat organisoituvat itse muualla. Kategorinen ajattelu on kuitenkin omiaan lisäämään kuiluja. Luokittelu on tarpeen asioiden ymmärtämiseksi, mutta siihen ei pidä jumiutua.

Näiden kahden ääripään välillä on muitakin osallistumisen muotoja. Mitä enemmän osallistumista toteutetaan ja kehitetään, sen monimuotoisemmiksi toimintatavat kehittyvät. Tällä hetkellä puhutaan paljon osallistumisen mahdollistamisesta, joka käsittääkseni ei olisi hallintolähtöistä, mutta ei ihan itseorganisoituvaakaan. Se sisältää myös ajatuksen, voisivatko virkamiehet ja paikalliset toimijat ihan aidosti olla jonain päivänä samalla foorumilla saman arvoisina.

Osallistumista mahdollistavaa konseptia kehiteltiin aikoinaan jo yli kymmenen vuotta sitten OPUS-tutkimushankkeessa. Espoon keskukseen toteutetun kehittämisfoorumin ideana oli olla hallinnon ja kaupunkilaisten yhteinen foorumi, avoin ja keskusteleva yhteisen tiedon rakentamisen paikka.

Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia uusille osallistumisen muodoille. Yksi esimerkki tämän päivän kehittämisfoorumista on Jyväskylän kaupungin perustama Facebook-ryhmä Kehä Vihreän kehittäjät. Ryhmä vaikutti ensi silmäyksellä itseorganisoituneelta, mutta tarkemmin katsottuna sen on hallinnon käynnistämä. Täysin hallintolähtöiseksi en sitä kuitenkaan sanoisi, koska siellä voi vapaasti avata keskustelua haluamastaan aiheesta käsillä olevan teeman puitteissa.

Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle (2017) lähestyvät osallistumisen monimuotoistumista kirjoittaessa hallinnon ja kaupunkiaktivismin suhteesta ja raja-aitojen ylittämisestä Kvartti-lehdessä:

”Myös viranhaltija voi olla aktivisti. Mielikuvaa kaupunkilaisten ja kaupungin hallinnon erillisyydestä voi pyrkiä välttämään puhumalla yhdestä kaupunkiyhteisöstä.”

He avaavat kirjoituksessaan myös laajennetun osallisuuden käsitettä:

”Kaikkien ei tarvitse olla aktivisteja, mutta aktivistit rakentavat toiminnallaan edellytyksiä myös vähemmän aktiivisten osallisuudelle.”

Tätä voinee tulkita myös niin, että osallistaminen ei enää ole ainoastaan hallinnon tehtävä: myös kaupunkiaktivistit toimivat osallistajina ja edistävät paitsi muiden kuntalaisten, myös viranhaltijoiden ja muiden hallinnon edustajien osallistumista.

Hallinnon pitää vain lähteä mukaan ja aloittaa matka kohti #somehallinto’a!

Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa osallistumisen mahdollistaminen? Tuleeko mieleesi hyviä esimerkkejä?

Ihan kamalaa vai superinnostavaa?

Kirjoitettu: 4.8.2012

Verkko-osallistuminen voi olla maankäytön suunnittelijan näkökulmasta ihan hirveää, superinnostavaa tai jotain siltä väliltä. Itse kuulun (yllättäen) jälkimmäisiin, mutta ymmärrän hyvin toisenkin puolen. Verkko-osallistuminen koetaan usein työmäärää lisäävänä tekijänä. Vaatiihan se suunnittelijalta lisäpanostusta erityisesti silloin, kun kokeillaan uusia menetelmiä. Julkisesti omalla nimellä näkyminen internetissä voi myös olla hyvinkin stressaavaa.

On selvää, ettei kuntien kaavoitukselle voida ladata enää lisää työkuormaa. Asukaslähtöisyyden ohella onkin yhtä tärkeää huomioida suunnittelijan näkökulma.

Mielestäni ihanteellinen verkko-osallistuminen suunnittelijan näkökulmasta on tällaista:

1. Ei sekoita pakkaa ja rutiineja
Verkko-osallistumisen tulee liittyä suunnitteluprosessiin sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Voi olla hyväkin, että internet haastaa perinteiset suunnittelukäytännöt. Totaalinen pakan sekoittaminen ei kuitenkaan ole kenenkään etu, vaan muutos pitää tapahtua hallitusti. Hyvät käytännöt pitää säilyttää. Lainsäädännön asettamiin kuulemiskäytäntöihin perustuva kaavaprosessi on hyvä pohja, johon verkko-osallistumisen voi sovittaa.

2. Keventää työtaakkaa
Jos uudet menetelmät eivät tuo helpotusta kenenkään työhön, niitä on vaikea perustella. Aina hyötyjä ei ole helppoa huomata. On kuitenkin havaittu, että esimerkiksi suorat yhteydenotot suunnittelijoihin vähenevät, jos asioista tiedotetaan hyvin. Hyvät suunnittelusivut voivat olla myös suunnittelijan työväline, kuten esimerkiksi Espoon keskuksen kehittämisfoorumista aikoinaan todettiin.

3. Lisää suunnittelun laatua
Lisääntynyt työmäärä voi olla perusteltua, jos sen avulla saavutetaan jotain parempaa. On vaikea arvioida, onko suunnitelmasta tullut laadukkaampi vai ei. Itse olen sitä mieltä, että useimmiten osallistuminen nopeuttaa parhaan (tai ainakin sopivimman) ratkaisun löytymistä. Osallistujien erilaiset näkökulmat pakottavat suunnittelijan ajattelemaan asiaa uudelta kantilta. Voi olla, että ongelmakohdatkin löydetään nopeammin.

4. Auttaa hallitsemaan konflikteja
Selvityksissä on todettu, että konflikteja syntyy etenkin, jos suunnittelu ei etene avoimesti, sovittujen pelisääntöjen mukaan (esim. Peltonen et al. 2006). Vuorovaikutusta ja osallistamista ei siis voi syyttää konfliktien syntymisestä, vaikka suunnittelijan näkökulmasta mielipidetulva saattaa vaikuttaa konfliktin leimahtamiselta. Pikemminkin konflikteja kärjistää liian vähäinen vuorovaikutus (Peltonen 2011).

Konflikteja ei voi välttää, mutta niitä voi pyrkiä hallitsemaan. Suunnittelijan työhyvinvointiin voi vaikuttaa menetelmien valinnalla: varmassa konfliktikaavassa ei ehkä kannata käynnistää avointa verkkokeskustelua, johon suunnittelijan on vastattava päivittäin…

5. Mielekästä, hauskaa ja melko helppoa
Suunnittelijan verkko-osallistumiskokemusta voi helpottaa, jos joku muu hoitaa raa’an työn. Osallistumisen järjestämisen voi ulkoistaa ja joskus ulkopuolisuudesta on hyötyäkin. Joka kunnassa ei ole vuorovaikutussuunnittelijaa, mutta toinen suunnittelijakin voi olla riittävän ulkopuolinen helpottamaan tilannetta.

Minkälaista on sinun mielestäsi ihanteellinen verkko-osallistuminen?

Lähteet:
Peltonen Lasse, Hirvonen Jukka, Manninen Rikhard, Linjama Hannes, Savikko Riitta. 2006. Suomen Ympäristö 12/2006. Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Suomalaisen nykytilan kartoitus. Ympäristöministeriö.
Peltonen, Lasse. 2010. Konfliktien hallinta yhdyskuntasuunnittelussa. 15.11.2010. TEM – MAL Kuntayhteistyö -työpaja. Aalto-yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus.