Vuorovaikutteisempia suunnittelukilpailuita

Kirjoitettu: 1.7.2018

Suunnittelukilpailuilla on vahva asema suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa. Kilpailuilla on  vakiintuneet käytännöt, joihin nykyaikainen vuorovaikutus ei ole perinteisesti kuulunut. Kilpailuilla on kuitenkin merkittävä vaikutus maankäytön suunnitteluun, joten on perusteltua pyrkiä kehittämään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia myös kilpailuprosesseissa.

Erilaisten kokeilujen myötä kilpailuehdotusten esittelystä netissä on tullut varsin yleinen käytäntö ja usein kilpailuehdotuksia on myös mahdollista kommentoida verkossa. Muun muassa Helsingissä on tunnistettu tarve kehittää aikaisempaa avoimempia ja osallistavampia kilpailukäytäntöjä. Kaupungin vuoden 2017 toimintaympäristöraportissa todetaan, että ”suunnittelukilpailuja avataan vuoropuhelulle ja jo ennen kilpailua kaupunkilaisilta voidaan kerätä toiveita ja ideoita tai valmistella kilpailuohjelmaa.”

Osallistumisella on annettavaa 

Keväällä julkaistussa kirja-artikkelissamme (Enhancing E-Participation in Urban Planning Competitions) avaamme Maarit Kahila-Tanin ja Susa Erärannan kanssa kahden tapaustutkimuksen avulla suunnittelukilpailujen ja kansalaisosallistumisen suhdetta. Tulokset osoittavat, että kansalaisosallistumisella on annettavaa sekä kilpailuprosesseissa että alueiden jatkosuunnittelussa.

Artikkelissa esitellyt Vaasan Palosaaren salmen ja Sipoon Jokilaakson ideakilpailut ovat olleet eräänlaisia (vaikka eivät toki ainoita) pioneereja vuorovaikutteisemman kilpailuprosessin kehittämisessä. Molemmissa kilpailuissa tavoitteena oli mahdollisimman laaja kansalaisosallistuminen kilpailun eri vaiheissa: ennen kilpailua ja kilpailuehdotusten arvioinnissa. Esimerkiksi Vaasassa osallistujat velvoitettiin huomioimaan kilpailua ennen kerättyä asukkaiden kokemuksellista tietoa ehdotuksen suunnittelussa, ja molemmissa kilpailuissa ehdotukset olivat netissä arvioitavana. 

On yleistä, että kansalaisvuorovaikutuksen vaikuttavuus kilpailun voittajan valintaan on heikkoa, koska pääasiassa asiantuntijoista koostuva tuomaristo valitsee voittajan. Joidenkin näkemysten mukaan julkisen palautteen ei pitäisi edes antaa vaikuttaa arviointiryhmän näkemyksiin. Kansalaisten näkökulmasta onkin harhaanjohtavaa järjestää kilpailuehdotusten arviointi tai jopa äänestys, mikäli mielipiteitä ei voida ottaa huomioon.

Vuorovaikutuksella tietoa jatkosuunnitteluun

Seurasimme Vaasan ja Sipoon suunnitteluprosesseja kilpailun valmistelusta asemakaavoitukseen asti. Vaikka kilpailuehdotuksista saatu palaute ei suoraan vaikuttanut voittajan valintaan, tieto koettiin kuitenkin arvokkaaksi alueiden jatkosuunnittelulle. Palautetiedon hyödyntäminen kilpailuvaiheen jälkeen ei kuitenkaan ole itsestään selvää: kilpailuvaiheen aikana kertynyt tieto unohtuu helposti. Koska tiedon kuljettaminen läpi koko suunnitteluprosessin vaatii suunnitelmallisuutta ja tahtoa, riippuu lopputulos paljon organisaation ja henkilöiden motivaatiosta ja siitä, kuinka tärkeäksi kansalaisnäkökulma koetaan.

Tampereen Hiedanrannan ideakilpailu on ajankohtainen esimerkki vuorovaikutuksen kytkemisestä jatkosuunnitteluun. Kilpailuvaiheen jälkeen kaupunki käynnisti yhteistyössä tutkijoiden kanssa ”Ideakilpailun jatkot”. Jatkot toteutettiin neljän työpajan sarjana, joissa ideakilpailun parhaita ehdotuksia työstettiin eteenpäin yhteistyössä kansalaisten, tutkijoiden ja suunnittelijoiden kesken. Lopuksi vuorovaikutuksen anti koottiin näyttäväksi julkaisuksi, jonka auttanee tiedon välittymisessä.

Sähköinen osallistuminen tehostaa myös tuomarointia

Laajan vuorovaikutuksen näkökulmasta ongelmallista on se, että kilpailuasiakirjat edelleen tuotetaan asiantuntija-arviointia silmällä pitäen. Vaikka kilpailun tuomaristokin tutkii ehdotuksia usein ensisijaisesti sähköisessä muodossa, kilpailuehdotukset laaditaan edelleen perinteisessä ”planssiformaatissa”. Planssit ovat parhaimmillaan näyttelyssä, netissä niiden tutkiminen on kömpelöä.

Ensimmäinen suunnittelukilpailu, jossa esitystekniikkaa on radikaalisti uudistettu, on Hyvinkään Sveitsin alueen ideakilpailu. Tämä hanke, jossa kilpailuehdotukset julkaistiin selainpohjaisella 3D-alustalla, oli yksi KiraDIGI-rahoitusta saanut kokeiluhanke. Uudenlainen esitystekniikka palveli sekä kansalaisosallistumista että tuomareiden työskentelyä. Kokeilusta saatiin ilmeisen hyviä kokemuksia, ja menetelmä on sovellettavissa pienellä räätälöinnillä myös muissa kilpailuissa. 

Lisää kokeiluja ja vaikuttavuutta

Vuorovaikutuksen lisäämistä on nyt kokeiltu kilpailuprosessin eri vaiheissa melko hyvällä menestyksellä. Toivon, että jatkossa vuorovaikutuksen vaikuttavuus lisääntyy entisestään niin kilpailuohjelmien valmistelussa kuin voittajan valinnassa ja jatkosuunnitteluun välittyvissä evästyksissä. Odotan myös uusia kokeiluita, joissa kilpailuehdotusten esitystekniikkaa kehitetään Hyvinkään kokemusten pohjalta edelleen. Tulevaisuuden haaste on myös vuorovaikutuksen kytkeminen varsinaiseen kilpailuvaiheeseen. Se nostaisi kilpailuiden osallistavuuden aivan uudelle tasolle. 

Karttakysely ja sosiaalinen media joukkoistamisessa

Kirjoitettu: 7.4.2018

Sosiaalinen media täydentää karttakyselyä joukkoistamisessa. Näin todettiin Sipoon Muistojen Nikkilä -projektissa, jossa selvitettiin rakennetuun kulttuuriympäristöön liittyviä arvostuksia, kokemuksia ja muistoja joukkoistamalla. Työkaluina projektissa käytettiin Maptionnaire-kyselytyökalua, Instagramia, Twitteriä ja Facebookia.

Tuoreessa artikkelissani ”Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage” raportoin Muistojen Nikkilä -projektin tuloksia ja analysoin siinä sovelletun joukkoistamismallin toimivuutta.

Kulttuuriympäristön asukaslähtöistä arviointia

Yleensä asiantuntijat määrittelevät, mitkä rakennetun ympäristön kohteet ovat arvokkaita. Kiinnostus kartoittaa myös kuntalaisten näkemyksiä vanhojen rakennusten koetusta arvosta on kuitenkin lisääntynyt. Muistojen kartoitus on yksi tapa pyrkiä ymmärtämään, minkälaisia merkityksiä kulttuuriympäristöön liittyy. Paikkamuistoja on tässä tarkoituksessa kartoitettu Sipoon lisäksi ainakin Hangossa ja Nastolassa. Juha Marttila on analysoinut Nastolan kyselyn tuloksia opinnäytetyössään (Marttila, 2017).

Mitä on joukkoistaminen?

Joukkoistaminen-termiä (crowdsourcing) käytetään kaupunkisuunnittelun käytännöissä ja tutkimuksessa hyvin monenlaisissa tarkoituksissa paikallisen tiedon keruusta ideointiin ja suunnitelmien arviointiin. Osa tutkijoista katsoo, että kaupunkisuunnittelun kontekstissa pelkkä tiedonkeruu ei ole joukkoistamista, vaan joukkoistamisen tulisi liittyä suunnitteluratkaisujen kehittelyä, ja myös vaihtoehtojen arviointi sekä parhaan ratkaisun valinta tulisi tehdä joukkoistamalla. Toisaalta joukkoistaminen voidaan ymmärtää tietyn suunnitteluun liittyvän osatehtävän ulkoistamisena, jolloin myös paikallisen tiedon keruuta voidaan pitää joukkoistamisena.

Yhteistä kaikille joukkoistamismalleille on, että:

  • joukkoistaminen tapahtuu verkossa,
  • osallistujajoukko on laaja ja monipuolinen.

Kaupunkisuunnittelun kontekstissa joukkoistaminen liittyy aina jonkun suunnitteluongelman tai -kysymyksen ratkaisemiseen.

Puhuin joukkoistamisesta myös tammikuussa #Kaupunkisome – Kuplia vai kansanvaltaa? -tapahtumassa Tiedekulmassa, ja silloin hahmottelin joukkoistamisen portaista alla olevan kuvan. Esitys löytyy kokonaisuudessaan SlideSharesta.

Joukkoistamisen portaat
Joukkoistamisen portaat. Paikallisen tiedon sekä ehdotusten ja ideoiden keruu on suunnittelussa arkipäivää. Milloin siirrymme seuraavalle tasolle, joukkoistamaan suunnitteluratkaisuja?

Eri välineet täydentävät toisiaan

Nikkilässä joukkoistamisen avulla onnistuttiin tavoittamaan paikkamuistoja ja merkityksiä, mutta menetelmässä on silti paljon kehitettävää. Toisaalta sosiaalinen media täydensi tärkeällä tavalla karttakyselyn tuloksia, mutta käytännössä kahden hyvin erilaisen ja monimuotoisen aineiston yhdistäminen oli työlästä. Kyselyn avulla saatiin kerättyä suuri määrä muistoja, kun taas sosiaalisessa mediassa käyttäjät jakoivat kuvia ja rakensivat keskustellen jaettuja muistoja.

Karttakysely mahdollisti asiantuntijoiden tekemän kulttuuriperintöselvityksen ja paikallisten näkökulman vertailun. Nikkilän keskustan alueella nämä näkemykset olivat hyvin saman suuntaisia: kyselyn vastaajat pitivät arvokkaina kaikkia asiantuntijoiden arvottamia rakennuksia yhtä lukuunottamatta. Negatiivisia arvioita herättänyt rakennus oli alla näkyvä ”Aravatalo”, toimistokäyttöön muutettu asuinkerrostalo 1940-luvulta.

Aineeton kulttuuriperintö näkyväksi

Joukkoistamalla myös täydennettiin kulttuuriperintötietoja, kun vastaajat lisäsivät kartalle itselleen arvokkaita rakennuksia. Osa näistä oli jo purettuja rakennuksia, joista vastaajilla on muistoja. Yksi esimerkki jo puretusta rakennuksesta on alla oleva Nikkilän bussiterminaali 1980-luvulta.

Puretut rakennukset ja niihin liittyvät muistot ovat osa aineetonta kulttuuriperintöä samoin kuin rakennusperintöön liittyvä toiminta. Muistojen Nikkilä -projektin tulokset korostavat vanhan kylänraitin, Iso Kylätien merkitystä menneen ajan kauppakatuna. Kadun varren vanhoissa puutaloissa toimii nykyiselläänkin joitakin pienyrityksiä, kuten kahvila (kuva alla), kirpputori, autokorjaamo ja erikoistarvikeliikkeitä. Yritystoiminta entisellä kauppakadulla muistuttaa meitä menneestä elämäntavasta.

Näyttää siltä, että kiinnostus kulttuuriympäristöön liittyvien muistojen kartoitukseen on lisääntynyt. Joukkoistamista voi käyttää erityisesti merkitysten, arvojen ja muistojen, mutta myös rakennusten käyttötiedon keräämisessä. Menetelmiä kannattaa kehittää nyt tehtyjen tutkimusten pohjalta entistä toimivammiksi. Tiedonkeruun ohella arvokasta on kulttuuriperintöön liittyvän keskustelun ja tietoisuuden lisääntyminen.

Lähteet:

Nummi, P. (2018). Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage. Urban Planning, 3(1), 100–115.

Marttila, Juha. (2017). Verkko-osallistaminen kaupunkisuunnittelussa. Case: Kotiseutuni Nastola -kyselyn tulosten analysointi. Opinnäytetyö, Lahden ammattikorkeakoulu.